keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Marabou Japp HazelNut Limited Edition


Pakko tunnustaa.. En ole eläessäni (ainakaan tietääkseni) maistanut Japp-patukaa! Jotenkaan se ei ole ikinä houkuttanut. Nyt kuitenkin, kun kääreessä lukee Limited Edition, niin pakkohan sitä on maistaa! Mutta ihan vain tiedoksenne, en vertaile tätä patukkaa sen isovelluun, vaan arvostelen sen omana ylpeänä yksilönään!

Noh, noh, itse asiaan! Pakkaus on ihan kivan näköinen, selkeä. Fontti on muuten melko samanlainen Mars-patukoiden kanssa! Pötkylä painaa 60g ja hintaa oli.....apua! alle euron ainakin! Patukka on kahdessa osassa, vähän niinkuin Tupla, silleen poikittain.

Eräällä lukijalla oli muuten loistava idea saada valmistusmaat näkyviin arviointeihini ja ilomielin täytän tämän toiveen! Paitsi tällä kertaa... tässä pakkauksessa sitä kun ei ole näkyvillä. Tut-tut, Marabou! (*heristää sormea*)

Suklaan takamuksesta löytyy kuitenkin miniprintti aineksista. Ei mitään kovin erikoista:

Maitosuklaata täytteenä hasselpähkinöitä kaakaomarengissa (50%) ja pehmeää toffeeta (20%) Ainekset: sokeri, hasselpähkinät (20%), tärkkelyssiirappi, maitojauhe, sokeroitu rasvaton maitotiiviste, kaakaovoi, kasvirasva, kaakaomassa, stabilointiaine (sorbitoli), vähärasvainen kaakao, inverttisokeri, ohramallasuute, munanvalkuainen, emulgointiaine (soijalestiini), aromi. SISÄLTÄÄ MAITOA, HASSELPÄHKINÖITÄ, MUNAA, GLUTEENIA, SOIJAA. SAATTAA SISÄLTÄÄ MAAPÄHKINÄN, MUIDEN PÄHKINÖIDEN JA VEHNÄN JÄÄMIÄ.

Hauskaa sinänsä, että vasta nyt tätä postausta kirjoittaessani sain tietää mitä tuossa patukassa edes on! Eipä ollu alunperin mitään tietoa, että siinä olisi kaakaomarenkia! Nyt en jaksa enää odottaa! Haluan tietää miltä tuo marenki maistuu!

Tuoksu on hyvin hasselpähkinäinen, tulee hiukan Tupla mieleen (vaikkei siinä olekkaan hasselpähkinää........). Päältäpäin tämä näyttää hyvin paljon Marsilta. Ensipuraisulla patukka on pehmoinen. Hasselpähkinät tuntuvat melko pehmeitä suussa.. tai ehkä marenki on pehmentämässä niitä. Hmm.. aika jännää, en osannut odottaa tällaista. Hasselpähkinät ovat ainakin miltei kokonaisia, eivät mitään pikku murua kuitenkaan.  Tuo marenki on kyllä mystistä! Se ei tunnu oikein maistuvan millekkään. Hampaiden välissä se tuntuuu melko tiiviiltä. Tavallaan sitkeältä, muttei kuitenkaan. Tiivis on kai se oikea sana. Vähän hankalaa niellä, tiedättekö? Marenki on hyvin samantapaista kuin esim Mars-patukan nougat-osio. Mutta se maistuu vähän eriltä. Ei yhtä hyvältä. En oikeastaan tiedä maistuuko tämä oikein miltään.. vai olenko vain niin nälkäinen, etten edes ehdi maistaa mitään?

Ensiksi tuli kyllä mieleen hasselpähkinöillä höystetty Mars, mutta mitä enemmän tätä syö, sitä erilaisemmalta se maistuu. Koko patukka on helppo syödä yhteen kyytiin. Se ei suoranaisesti ole kovin imelää, joten vettä ei välttämättä vaadita (ehkä  se riippuu siitä kuinka pro on suklaan syönnissä). Kokonaisuudessaan patukka oli melkein ihan hyvää. Siis tämä kyllä kelpaa, jos muuta ei ole tarjolla, mutta ostaisin mieluummin kaupasta jotain muuta. On tämä kuitenkin erilainen kuin muut. Pläääh, kaksi karkkia.

Ps. 4000 sivulatauksen raja on mennyt rikki! Jihuu!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Karkkifilosofiaa

Nyt riittää taukoilu! Tätä mieltä on ainakin kolottava karkkihampaani. Lisäksi huomasin, etten raski ostaa mitään mielenkiintoisia karkkeja, koska haluan arvostella ne täällä. Siispä, arvostelu jatkukoon, toivottavasti ette ole karanneet minnekkään!

Joku aika takaperin minulta kysyttiin karkkifilosofiastani (loistava sana!!!). Päätinpä palata siis tauoltani näin hieman raottaen lempparikarkkejani ja karkin syöntityyliäni (siis mistä näitä sanoja tulee? :D). 

Kuva weheartit.com

Kuten jotkut ovat kenties huomanneet, olen ihan tavattoman rakastunut suklaaseen. Olen elänytkin pelkillä Maraboun maitosuklaalevyillä muutaman viikon. (Ihan oikeasti! Levyjä meni valehtelematta kolme-neljä kappaletta viikossa. Niiden lisäksi söin vain kaurapuuroa. Ja painoa tippui 5 kiloa! Hyvin, hyvin terveellinen dietti...) Ehdottomiin lempparisuklaalevyihini kuuluvat Maraboun ja Fazerin maitosuklaat tietysti, Maraboun Digestive ja Daim -levyt sekä Fazerin Hasselpähkinä- ja Keksisuklaalevyt. Tietenkin myös Pandan maitosuklaa, valkosuklaa ja valkosuklaa-crisp kuuluvat suosikkeihini.

Jos mietiskellään hifistelysuklaita (toisin sanoen sellaisia, joita ei Suomesta saa), ehdoton lempparini on Milkan suklaat! Ah ja Voih! Haaparannalta niitä onneksi saa. Suklaapatukoista mielestäni parhaimpia ovat Fazerin Maya (sitä ei enää löydy mistään!!), Vadelmajogurtti, Geisha, Maraboun Dubbel Nougat, Tupla, ja Kismet, tottakai! Onhan niitä toki vielä monta muutakin, mutta nämä ovat ehkä vakkareitani. 

Kuva weheartit.com
Aiemmin on tullut myös ilmi, että olen hyvin ranttu uusien karkkipussien suhteen. Olenkin löytänyt lempparini (eli ne samat, joita söin jo joskus ala-asteella). Niihin kuuluvat Fazerin Aarrearkku (ehdoton ykkönen! Kaikki karkit ovat hyviä!), Ässämix sekä Pantteripussit (se hedelmä-musta -sekoitus ja Lumipantteri). Malacon pusseista Hyvää makumaasta (se sininen, perinteinen) on ehkäpä parhain, Tv-sekoitus (se perinteinen, tosin nykyään siinä on paljon pahoja), Aakkospussit ovat (tai no olivat) loistavia, kun Leaf vielä teki niitä. Etenkin Sirkusaakkoset ovat lemppareitani, niitä tulee syötyä kyllä vieläkin todella paljon, mutta samalla huokailen niiden vanhojen perään.

Entä millä perusteella jostakin karkkipussista tulee lempparini? Kun mietiskelen näitä listaamiani karkkeja, eniten taitaa olla arvoa sillä kuinka suuri osa pussin karkeista on hyviä. Esimerkiksi Aarrearkku-, Hyvää Makumaasta-, Sirkusaakkoset- ja Lumipantteripusseissa kaikki karkit ovat mielestäni hyviä. Sen takia suklaalevyt ovat niin helppoja lemppareita: koko levy on pakostakin hyvä! Eniten minua ärsyttääkin se, että jos tykkään jostakin pussista (siis koko pussista) niiden tekijä menee ja muuttaa sen sisältöä! Näin on käynyt esimerkiksi Tv-sekoituspussissa. Nyt siellä on äklön makuisia hedelmäkarkkeja, joita ennen ei ollut eikä tarvinnutkaan olla. Nyt jää melkein puolen pussista syömättä. Kuitenkin Tv-sekoituksessa lemppareitani ovat liitulakut, ne hassut siniset sekä ne mustat- ja hedelmäkiekot. Niiden takia pussin aina ostan. Ja ehkä myös siksi, että se on ollut jo hyvin pitkään tapa. 

Kuva täältä
 Olen myös vankkumaton irtokarkkien rakastaja. Pussissa ei ikinä ole mitään mistä en tykkäisi! Paitsi jos saan jonkun verenkiertohäiriön päässäni ja päätän testata jotain uutta. Se on nimittäin hyvin harvinaista. Irtokarkkipussistani löytyy lähes aina lähes samat karkit. Tylsää tai yksinkertaisesti hyvää. Vakkareitani ovat lätkäliigat ja ne hedelmäversiot niistä, Pandan toffeeruusu, Gräddcola, punaiset apinat, mustat autot ja kilpurit (niitä mitä on Lauantaipussissa), jättimäinen fudgekuutio sekä vadelmakallot. Noita löytyy pussistani aina. Löytyy sieltä lisäksi vaikka ja mitä, muttei juuri nyt tule muita mieleen. 

Vakkarikarkkien lisäksi minulla on myös vakkaritapa syödä ne. Aluksi syön pieniä ja keskikokoisia karkkeja, lopuksi jätän suurimmat, kuten fudgekuution ja vadelmakallon. Lätkäliigoja ja hedelmäversioita on pakko syödä yhtäaikaa. Lisäksi toffeeruusu on pakko syödä mahdollisimman sottaisesti (vähän sama homma kuin Jaffakekseissä: ensin syödään reunat, sitten pohja, sitten siitä täytelöllykästä imeskellään suklaat ja sitten sen voi nielasta, kuten normaalit ihmiset konsanaan!)

Kuva täältä
Entäs sitten inhokkikarkit? Näitä löytyy ehkä suhteellisen vähän. Kaikki saippuan ja "kirsikan" makuiset ovat kuvotuslistallani ykkösenä. Heti perässä tulee hedelmätoffee. Syön melko harvoin myös lakritsia. En suinkaan kyllä inhoa sitä, vaan syön lakuja lähinnä silloin, kun joku muu ostaa niitä. En jotenkaan osaa ostaa niitä itselleni. Kovia karkkeja, sitkeää toffeeta ja hyvin sitkeitä viinikumeja syön melko harvoin, sillä hampaani ja leukani eivät tykkää niistä.

Kaikkiin karkkipusseihin liittyy myös se sääntö, ettei sieltä syödä sitä mikä osuu ekkana käteen. Ellei se ole se, jota teki mieli... Mutta siis, tästä syystä monet ihmiset eivät halua jakaa karkkipussia kanssani (ihan kuin minä jakaisin pussini kenenkään kanssa!), lähmin kaikki karkit läpi moneen kertaan. Tämä on muuten viihdyttävää tekemistä pimeässä leffateatterissa! Tosin, koska karkkini ovat jo niin vakioita, tiedän tasan tarkkaan tuntoaistini perusteella mitä tuleman pitää.

Kuva weheartit.com
Oho. No nyt tiedättekin sitten salaiset karkinsyöntirutiinini. Ja tiedättepä nyt senkin, etten ole mikään aloitteilja tässä hommassa. Ainoa rento karkin syöntisessio taitaakin olla vakkarikarkkieni kanssa. Tein jo ennen tätä blogia hurjat analyysit uusista karkeista. Sottainen karkin syönti tapa taitaa olla se avain sana. Uutta karkkia pitää venytellä ja väännellä  ja jos se on kaksivärinen, pitää ensin maistaa molempia värejä erikseen ja sitten yhdessä. 

Olen myös sen tyyppinen, että jos minulla tekee karkkia mieli, se lähtee pois vain karkilla. Ei auta yhtään, että juon lasin vettä tai lasken kymmeneen tai syön lusikallisen hunajaa. Mieliteko vain pahenee tuollaisilla höpinöillä! Otan karkin syöntini kuitenkin hyvin rennosti. Se menee nimittäin hyvin aaltomaisesti. Välillä tulee syötyä hulluja määriä sokeria ja välillä on aikoja, jolloin ei muutamaan viikkoon edes tee mieli karkkia.

Onko teillä, arvon lukijat, jotain maneereja karkin syönnissä ja mitkä ovat ehdottomia lemppareitanne? Tuleeko mieleen jotain takavuosien ihania karkkeja, jotka ovat hävinneet kuin tuhkatuuleen ja kuinka kaipaattekaan niitä vielä näiden kaikkien vuosien jälkeen?

Tahtoo tän paidan! Kuva weheartit.com


Palailen ensi viikon puolivälin tienoilla jonkin uuden pikkumakeisen parissa!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Tauko

Arvon lukijat, tiedättehän kun elämässä tapahtuu kaikenlaista. Välillä suurta ja välillä pienempää. Nyt on tapahtunut suuria ja täytyy hetken aikaa sopeutua niihin. Karkkiblogi pitää nyt siis jonkun kokoisen tauon. Sen pituudesta en osaa sanoa vielä mitään, ehkä viikko, ehkä kaksi tai muutama kuukausi. Aion kuitenkin jossain vaiheessa jatkaa Karkkiblogin pitämistä, sillä se oli todella hauskaa! Ilmoittelen kyllä itsestäni sitten. Hyvää kesän odotusta kaikille!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Fazer Tutti Frutti Ocean Mix


Minulle on tullut jo ainakin kahdelta suunnalta pyyntöjä maistella tätä, jotenka tässä se nyt on. Fazerin Tutti Fruitti Ocean Mix -uutuus. Kieltämättä tämä pussi on kiehtonut minuakin lähinnä tuon pussin värityksen ansiosta. Turkoosi nyt yksinkertaisesti on niin ihana väri! Pussilla on painoa 350g ja hintaa 2,91e.

Makeissekoitus. Ainekset: sokeri, glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, muunnettu tärkkelys, vehnätärkkelys, lakritsiuute, happamuudensäätöaineet (E270, E325, E330, E331), ammoniumkloridi (salmiakki), kaakaovoi, täysmaitojauhe, rasvaton maitojauhe,  kaakaomassa, kasvirasva, herajauhe, stabilointiaineet (E420, E422), suola, ananastäysmehutiiviste, pintakäsittelyaineet (E901, E903, E904), aromit, värit (E150c, E171, E153, E150a, E100, E 160a, E141,E131, kasviuute), emulgointiaine (lestiini, mm soija).

Ei voi oikein muuta sanoa, kuin että melko hurja lista E-koodeja. Yhteensä 15. Mutta koska itse karkkien mautkin ovat niin mielenkiintoisen kuuloisia, en jaksa nyt keskittyä noihin e-koodauksiin, joten mennään suoraan asiaan. Siinä missä e-koodeja on monta, niin on kyllä karkkejakin! Yhteensä 11 eri makua! Siispä jaoin nyt karkit pienempiin osiin, niin on helpompi seurata mitä milloinkin maistelen.


Itse en ole ikinä erityisesti tykännyt happamista (sour) karkeista, joten otetaan ne nyt ekkana alta pois. Ensimmäisenä tuo ehkä mystisimmän kuuloinen karkki koko pussissa: limquat. Väriltään se on ihanan vihreä (tuo kuva heittää melko paljon..) Aluksi karkki oli vähän kirpakan oloinen suussa, mutta kun sitä rupesi pureksimaan, sisältä tuli melko lempeä ja makea maku. Jahas, koko pussissa oli vain yksi tuollainen, joten sitä ei sitten maistellakkaan sen enempää.No, se oli hyvää niin kauan kuin sitä kesti.

Lemon & lime on vaalean keltainen karkki. Maistuu vähäsen saippualta, kuten kaikki sitruunaan viittaavat karkit muutenkin, mutta ihan jees. Tämä tuntuu kirpakammalta kuin limquat. Sitruunan ja limen maku tulee kuitenkin hyvin esiin, oli se sitten saippuainen tai ei.

Peach on oranssi, melkein punainen ja kyllä ihan persikan makuinen. Parhaimman makuinen tähän mennessä. Ja tietenkin sekin oli pussin ainokainen! Hö. Tosi paljon sen Haribon persikan makuinen, mutta kirpeällä päällyksellä.

Grapefruit on tummemman keltainen, hiukan oranssiin vivahtava. Ja hyvin saippuainen! Ja kirpeä! Istun täällä silmät sikkuralla... Vaikka tämä on todella samantapainen lemon&limen kanssa, on niiden välillä jonkin asteinen maku ero. Tämä on mielestäni ainakin jytympi tapaus.

Näitä sour-karkkeja on kaiken muotoisia, eli vain värit erottavat ne toisistaan.


Passionfruit & Tutti Fruitti on todella kauniin värinen, oranssin ja punaisen värin yhdistelmä. Koostumukseltaan tämä on pehmoinen ja maultaan oikein miellyttävä (varsinkin noiden kirpeiden jälkeen!) Maku ei kyllä ole erityisen vahva, mutta jonkun hedelmän tapainen. Sellainen sekasikiö-hedelmäkarkki, tiedättehän.

Pineapple & soft filling on tähden muotoinen ja kaunis keltainen. Ihanan pehmoinen karkki, jonka sisällä on jotain kummallista mönjää. Aluksi ananas maistuu todella hyvin ja hyvälle, mutta myöhemmin sen maku käväisee aina suussa ja lopulta se muuttuu hiukan saippuaiseksi. Olisin toivonut tämän olevan parempi...

Cola & soft filling on ruskea simpukka. Tämän koostumus on hiukan jähmeämpi kuin ananakseessa. Colalta tämä kyllä maistuu ja tämänkin sisällä on pehmeä löllerö. Tämä on ehkä vahvimman makuinen karkki tähän mennessä. Tai maistuu eniten itseltään ja kuvaukseltaan.

Kiwi & vanilla on huikean näköinen sini-vihreä kala! Kiivi maistuu vähän ajan päästä melko selkeästi. Vanilja on ehkä vähän pehmittämässä sen ronksia makua. Ehkä lempparini!


Sitten päästään pussin mustaan puoleen. Salty liqourice on kummallisen muotoinen, joku kalan tapainen. Maistuu ihan kuvaukseltaan tämäkin. Suoltaista lakristia. Ehkä tätä voisi joku kutsua salmiakiksi, mutta minusta tämä on koostumukseltaan lähempänä lakritsia. Sellainen ruotsi-versio salmiakista, tiedättekö.

Liqourice on kilpparin muotoinen söpöläinen. Tämä on koostumukseltaan tiiviimpi kuin suolainen versio, mutta tässä erittäin paha sivumaku. Ainakin minusta. Hyvin kitkerä. Hyh. Ja se jää pitkäksi aikaa suuhun. Harmi, söpöin karkki oli pahimman makuinen.

Viimeinen kummajainen viehättää minua kovasti. Ulkomuodoltaan se on kuin Amerikanpastilli, mutta sen pitäisi jossain määrin vissiin maistua lakritsilta? On täällä jonkunlainen lakritsin maku olemassa. Jännää! Tietää että syö suklaalta, mutta se maistuu lakritsilta. Suklaaystävän kuuppa menee ihan sekaisin nyt tästä makuelämyksestä... Mitään selkeää lakritsin näköistä ei näy missään, mutta se maistuu ihan selvästi. Tosin maistuu tässä suklaakin. Hmm.. mielenkiintoinen karkki.


Kokonaisuudessaan pussissa oli sekä hyviä että huonoja karkkea. Uusien pussien kanssa olen aina hyvin kriittinen, enkä kelpuuta kovin usein uusia pusseja vanhojen suosikkieni joukkoon. Olisinko viimeksi Lumipantterin hyväksynyt. Vähän sama homma nyt tämän kanssa. Ehkä tulen ostamaan tämän uudelleen, mutta en kyllä jää ehkä kaipaamaan tästä mitään vaikken enää ikinä natustaisi tätä pussia. Ei tapahtunut tajunnan räjäytyksiä, eikä löytynyt mitään elämää mullistavia ihania karkkeja joiden takia voisi ostaa koko pussin. Toki löytyi muutamia, jotka tulisi syötyä heti, kun pussin saa käsiinsä. Hmm. Aika perus-uutuus maistelu siis. Kuitenkin sen arvoinen. Mukana oli mystisiä, päätä sekoittavia makuja, kuten tuo suklaa-lakristinappi. Ehkä ostan joskus, kun tekee mieli jotain ihan muuta kuin omia vakkareita. Ehkä. Kolme karkkia.


torstai 10. toukokuuta 2012

Leaf Tupla NutKick


Silmäni iskivät tänään tällaiseen. Henkilökohtaisesti tykkään Tuplasta tosi paljon, joten miksipä ei! Tuplasta on aiemminkin tullut mikku twistillä tehtyjä erikoisversioita, joista tietääkseni vain Shuffle on jäänyt pitemmäksi aikaa eloon. Tämän päiväinen juttu on siis maapähkinä-erikoisversio. Painoa löytyy 82g. Tämä on kooltaan suurinpiirtein King Sizen kokoinen. Hintaa oli 1,39e.

Maapähkinän makuista kaakaonougatia (41%) ja pehmeää toffeeta (19%) maitosuklaalla ja mantelilla (5%) kuorrutettuna. Ainekset: sokeria, glukoosi-fruktoosisiiraooia, kaakaovoita, rasvatonta maitojauhetta, mantelia, täysmaitojauhetta, maissihiutaleita (maissijauhoa, sokeria, suolaa, kasvirasvaam karamellisoitua sokeria), kovetettua kasvirasvaa, kaakaomassaa, kasvirasvaa, rasvatonta maitotiivistettä, herajauhettam hydrolysoitua soijaproteiinia, suolaa, inverttisokeria, emulgointiaineita (soijalestiiniä, E471), vähärasvaista kaakaojauhetta, aromeja, hydrolysoitua maitoproteiinia, perunatärkkelystä. SAATTAA SISÄLTÄÄ PIENIÄ MÄÄRIÄ HASSELPÄHKINÄÄ JA GLUTEENIA. Maitosuklaaosa sisältää vähintään 25% kaakaota.

Ainesosa lista on ihan järistyttävän pitkä! Sieltä on myös nähtävissä, että tästä patukasta löytyy muutakin uutta kuin maapähkinän makuista nougatia. Pehmeää toffeeta nimittäin. Hmm. Onkohan tässä jotain Snickersiin viittaavaa. Kaikki missä on maapähkinää taitavat tuoda Snickersin mieleeni...

Nojoo, maistellaan pitemmittä puheitta. Kun paketin aukaisee, sieltä tuleva tuoksu on Tuplan oma ja ihana. Pienellä maapähkinällä kuitenkin! Patukka on hyvin rapea, johtunee noista maissihiutaleista. Mukaan tulee todella kiva suuntuntuma niistä. Himpun verran tulee Snickers mieleen NutKickin maustakin, liekö toffeen, nougatin ja maapähkinän yhdistelmän syy. Kuitenkin tämä on hyvin perinteisen tuntuinen Tupla. Patukka on todella tiivis. Voi ottaa oikeastaan vain pieniä paloja kerallaan. Hauskaa sinänsä, että kun ainesosalistaa lukee, niin siellä ei näy minkäänlaista viittausta maapähkinään...Aromilla kai se maku sinne on sitten saatu. 

Patukassa tykkään eniten tuosta pienestä rapeudesta. Ehkä lähimpänä tätä rousketta ovat joulun ja pääsiäisen aikaiset pienet Crisp-patukat. Ei suinkaan siis sellainen pähkinöistä johtuva rouske. Tofee on mukava lisä, se ei tee ollenkaan liian imeläksi vaan sopii hyvin joukkoon. Kokonaisuudessaan minusta tämä olisi oiva pysyvä lisä Tupla-perheeseen. Ostan kyllä uudestaankin. Neljä karkkia!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Fazer Mansikka & Vanilja vs. Marabou Mansikka

Jälleen on aika kahden suuren taiston. Fazerin ja Maraboun nimittäin. Molemmat ovat lanseeranneet uusiksi levyikseen mansikkaiset maut! Siispä mikä sopivampaa, kuin vertailla näitä toisiinsa!


Fazer Mansikka & Vanilja on 190g painoinen ja hintaa oli 2,36e. Tällä levyllä on melko erikoinen koko. Muista Fazerin erikoislevyistä Keksicrisp painaa alle 200g. Liekö tällä kertaa mansikoiden syy? Muuten levy on kooltaan sama muiden Fazerin sinisten kanssa.

Ainesosalista on mukavan autettisen oloinen.

Maitosuklaata ja kuivattua mansikkaa (2%). Ainekset: maito, sokeri, kaakaovoi, kaakaomassa, kuivatut mansikat, emulgointiaine (lestiini mm, soija), suola, aromi (vanilja). Vähintään 30% kaakaota. Saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää, mantelia ja vehnää.

Kun levyn aukaisee kääreestään saattaa kokea melkoisen yllätyksen. Minä ainakin koin. Hetken luulin tämän olevan Fazerin Hasselpähkinä suklaalevy. Vaikka ainesosalista sanoo mansikoita olevan 2%, ovat nuo mansikat melko huikean kokoisia. Ja niitä on paljon. Ne voi tuntea suurehkoina möykkyinä kiinni olevasta paketistakin. 

Levy tuoksuu hieman marjaiselle suklaalle (well obv..), hyvin samankaltaiselle kuin Fazerin Vadelma-Karpalo. Suklaan seasta mansikat näkyvät kirkkaan vaaleanpunaisina. Ensipuraisulla suklaa maistuu hyvin pehmeältä ja lempeältä. Mansikat ovat pehmoisia, melkein vaahtomaisia. Kaikki vain sulaa suuhun, ei tarvi pureksia mitään (kuten Vadelma-Karpalossa..). Tämä on melkein sellaista suklaata, että tätä pitää syödä monta palaa, ennen kuin tästä saa kunnolla selvää. Mansikka maistuu pienenä vivahteena suklaan seassa. Vaniljaa en kyllä hoksi, mutta kai se on siellä jossain.

Suklaa on kokoinaisuudessaan todella hyvää. Yleensä en oikein välitä marjasuklaista (vähän sama homma kuin kirsikoissa: marjat marjoina kiitos), mutta tämä on kyllä hyvää. Tuttua Fazerin Sinistä pienen vivahteen kera. Mmm-m! Olisin toivonut kuitenkin ehkä himpun vahvemman mansikan maun. Neljä karkkia! 



Marabou Mansikka on 185g ja hinnaltaan 2,39e. Paketti on ihanan pirteä, juuri niin kesäinen kuin sen kuuluu ollakin! Maraboulla on käynyt sama homma kuin Fazerilla. Levyn koko on pienentynyt... Myös Maraboun toinen tämän vuoden uutuuslevy on pienempi kuin muut: Marabou Black Salmiakki on 180 grammainen. HMM.

Maitosuklaata, jossa pakastekuivattuja mansikkapaloja. Ainekset: Sokeri, kaakaovoi, kaakaomassa*, voiöljy, herajauhe, rasvaton maitojauhe, heratuote, mansikat (1,2%) emulgointiaine (soijalestiini), aromit. Vähintään 30% kaakaota. SISÄLTÄÄ MAITOA, SOIJAA. SAATTAA SISÄLTÄÄ PÄHKINÖIDEN, MANTELIN JA VEHNÄN JÄÄMIÄ.

*Vähintään 30% kaakaopavuista on peräisin Rainforest Alliance- sertifikoiduilta viljelmiltä. Rainforest Alliance järjestö työskentelee säilyttääkseen biologisen monimuotoisuuden ja luodakseen kestäviä elinkeinomahdollisuuksia maatilojen työntekijöille ja viljelijöille.

Paketin tuoksu on uskomaton! Todella mansikkainen! Aivan erilainen kuin Fazerin. Maraboun mansikat ovat myös suuren suuria ja niitä on melko paljon. Mansikat ovat tavallaan hiukan sitkeitä, mutta kuitenkin rapisevat suussa. Suklaa on hyvin täyteläistä ja pehmeän makuista. Mansikka maistuu mielestäni tässä enemmän, tai pääsee ainakin oikeuksiinsa paremmin kuin Fazerissa. Tätä suklaata ei kovin montaa palaa ehkä pysty peräkkäin syömään (ainakaan ilman vettä), sillä se on Maraboun makeaa maitosuklaata. Mansikka piristää sitä pikkuisen, mutta ei tarpeeksi, että suklaa olisi nopeasti syötävää. Neljä karkkia!


Molemmilla levyillä oli ehdottomasti omat vahvuutensa. Maraboussa maistuu enemmän mansikka, mutta Fazer on ehkä "helpompaa" syödä. Riippuu ihan omasta mausta, että kummasta tykkää enemmän. Suoraan sanottuna nämä ovat mansikoita varustettuna molempien levyjen tyypillisillä suklailla. Tai päinvastoin. Kannattaa ehkä kokeilla ensin sitä suklaata, jonka maitosuklaasta itsepitää enemmän :)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Dracula Piller & Dracula Blod


Yleisön toiveesta tänään maistellaan Draculaa! Lisäksi teki mieli jotain pientä. Kuitenkin vain yhden Dracula pussin arvioiminen oli mielestäni liian pientä, joten otetaas nyt molemmat yhdellä kertaa! Hyvät naiset ja herrat! Dracula Piller ja Dracula Blod!

Olettekos muuten ikinä miettineet, että minkä firman namuja nämä oikein ovat? En minäkään. Kuin vasta nyt tietenkin. Troll-Gott Konfektyr on firman nimi ja se on ruotsalainen. Sen verran pieni firma nähtävästi, etten edes nettisivuja löytänyt. No firman koollahan ei onneksi ole mitään tekemistä karkkien maun kanssa! Ainakin itselleni Draculan Pillerit ovat tuttuja varmaan lapsuuden ajoista asti. Blodiakin olen kaupassa nähnyt, mutta en muista ikinä maistaneeni. 

No jospa mentäisiin itse asiaan. Eli ensimmäisenä vuorossa Dracula Piller. Painoa löytyy hurjat 65g ja hintaa vielä hurjemmat 0,99e. Pussi on mielestäni suorastaan hellyyttävän nostalginen. Eipä taida kaupan hyllyltä enää montaa autenttisemman näköistä pussia löytyä.

Takaa löytyy minimaalinen aineslista:

Ainekset: Sokeri, tärkkelyssiirappi, luontainen (lakritsipulveri) ja keinotekoinen (ammoniumkloridi) aromi, väri (E153)

Niin tuo ammoniumkloridihan on salmiakkia, ei mitään muuta mystistä. 

Maistellaan jo! Tuoksuu niiiiin tutulle että! Tuntuu jo laittomalta muka arvostella näin tuttuja karkkeja :D Päällinen on jauhoinen ja hyvin vahvan salmiakin makuinen. Melkeinpä kirpsakka. Kun päällinen liukenee suuhun, jäljelle jää melko lempeän makuinen pilleri. En oikein osaa sanoa maistuuko tämä hedelmälle vai lakritsalle vai mille ihmeelle. Ei mielestäni salmiakille ainakaan. Se oli tuon päällisen homma. Joissakin tällaisissa kovissa karkeissa on sisällä vielä salmiakkijauhoa, mutta tämä pikkuinen ei sitä mielestäni ehkä tarvikkaan. Lapsuudessa se sisällä oleva salmiakkijauhe oli koko karkin paras osa (ja on se kyllä vieläkin), mutta ehkä nyt oon tullut hieman kärsivällisemmäksi. Toki se päällä oleva salmiakki on niin hyvänmakuinen, että karkin antaa olla suussa rauhassa, kunnes se on liuennut. Sitten äkkiä karkki palasiksi ja uutta kitaan! Se siitä kärsivällisyydestä :D Mmm-namnam! Neljä karkkia!




Iiks. Nyt Blodin kimppuun. Hieman jännittää, sillä karkki näyttää niiin kirpeältä! En ole kovin hyvä kirpeiden karkkien kanssa. No jospa esitellään hieman. Pussi on niin ikään 65g ja myös 0,99e. Mielestäni pussi näyttää pahaenteisemmältä kun tuo ensimmäinen. Ehkä se johtuu tuosta kirkkaasta punaisesta väristä. Tuo on jotenkin hyvin punainen...

Nojoo. Pussin takamuksen perusteella nämä ovat vissiin täytettyjä (mikäli ruosteinen ruotsini luistaa). "Fyllda starka karameller staerke bolcher" Muuta en ymmärräkkään kuin ensimmäiset kolme sanaa...

Ainekset: Sokeri, tärkkelyssiirappi, keinotekoinen (ammoniumkloridi) ja luontainen (lakritsipulveri) aromi, luont. kaltaisia aromeja, värit (E100E120E163)

Karkit ovat hieman isompia (kuten kuvasta näkyy), liekö syynä mahdollinen täyte? Karkki tuoksuu vienosti salmiakille. Paljon vähemmän kuin veljensä. HMM. Olisin kuvitellut olevani naama kippuralla, mutta en ole! Jotenkin kuvittelin tämän maistuvan hedelmälle! (pöljä!) Tässä on sokerinen pinta ja salmiakkinen maku. Ehkä sellainen apteekkarinpastillimainen. Hyvin vahva, erilainen kuitenkin kuin tuossa ensimmäisessä. Päällinen liukeni nopeasti ja suussa lilluu samankaltainen, lempeän makuinen pastilli. Ja sen sisällä on ehdottomasti jotain! Ehdottomasti juuri sitä salmiakkijauhetta mistä aiemmin puhuin! Jee! Nyt mulla on mun lempparit samassa kupissa. Välillä voi himoita salmiakkijauhetta ja välillä voi olla muka kärsivällinen. Salmiakkijauhe tuo lisämakua muuten miedon makuiseen pastilliin. Ja kärsivällisyys on taas heitetty kuikkaan ja pastilli pureskeltu! Seuraava! Neljä karkkia!


Mulla ei oo enää hampaita näiden pussien jälkeen......