Karl Fazer Chili & Crisps

Heissann! Tänään maistellaan Fazerin uutta (tai no uutta ja uutta...) Chilisuklaapatukkaa. Minun mielestäni tämä siis muistuttaa aika paljon Fazerin Maya -suklaapatukkaa ja pidinkin siitä ihan hirvittävän paljon. Erona näissä on tosin se, että Mayassa oli chilin lisäksi maissicrispiä ja tässä on riisimuroja. Katellaanpa kohta tuleeko flashbackeja vai maistuuko tämä ihan uudelta? Patukalla on kokoa 37 grammaa ja hintaa on ehkä about 0,60 euroa. 

Maitosuklaata ja riisimuroja (10%). Ainesosat: maito, sokeri, kaakaovoi, kaakaomassa, riisijauho, vehnäproteiini, maitorasva, emulgointiaine (lesitiini mm.soija), kasviöljy (palmu), suola, aromi (vanilja), chiliuute (0,02%). Maitosuklaassa vähintään 30% kaakaota. Saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää ja mantelia.

Maistellaanpa! Alkumaku on oikein tyypillinen Fazerin maitosuklaa. Hampaissa rouskuu riisimurot. Chilin potkaisu tuntuu vasta jonkin ajan päästä. Maku tuntuu lähinnä hienoisena polteena tai lämpimyytenä kurkussa. Suussa en chiliä juurikaan maista. Kyllä nämä riisimurot jotenkin eriltä ehkä tuntuvat, vaikkakin jonkinmoisia flashbackeja on luvassa. Ja chilin pelkääjät! Maistakaa tätä rohkeasti! Mielestäni chili on tässä jopa miedompi kuin Mayassa (tai oma makuaistini on jo vuosien saatossa tottunut kaikenlaiseen tulisuuteen). Ai, että miten kivaa, että Fazer on tuonut chilin takaisin suklaaseen! Tulen ostamaan näitä vielä mooonta kertaa. Neljä karkkia! :)

Miten on, maistuuko Teille tuliset karkit ja suklaat?

Ps. Anteeksi kun en ole vastaillut kommentteihinne, Blogger ei tykkää vastauksistani nähtävästi :( Kiitos ja kumarrus kommenteistanne kuitenkin! Ootte ihania :))

Cloetta Center Toffee & Nougat

Heippaaa ihanaiset! Tänään maistellaan Cloettan uutuukaisia, Centerin Nougat ja Toffee –levyjä. Yhdellä levyllä on painoa 80 grammaa ja hinta heiluu siinä euron kieppehillä kaupasta riippuen. Mutta mennäänpä asiaan.

Center Toffee

Toffeetäytteistä (33%) maitosuklaata. Ainekset: sokeria, tärkkelyssiirappia, kaakaovoita, rasvaista maitojauhetta, rasvatonta maitojauhetta, kasvirasvaa (palmu, shea), kaakaomassaa, emulgointiainetta (soijalesitiiniä), suolaa, aromeja. Saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää. Maitosuklaa sisältää kaakaota vähintään 25% ja kaakaovoin lisäksi muita kasvirasvoja.

Tämä yksilö on varmaankin levy versio Cloettan Center –suklaapötkylästä. Siitä sellaisesta, jossa on suklaanappeja. Oho! Suklaalevy pötköttää samanlaisella pahvialustalla kuin Tuplat! (olipa taas hyvin oleellista... :D) Tuoksusta tuli hurjana flashbackina Ruotsin risteilyt! Silja Linen risteilijä oikein jysähti takaraivoon. Hmm.. Suklaata on hyvin paljon verrattuna toffeen määrään. Suklaa on kyllä todella hyvää, sellaista vaalean maitosuklaan makuista, eli melko makeaa ja täyteläistä. Toffee tuntuu hiukan rakeiselta. Jostain syystä mieleeni tulee ihan Fazerin Present –joulukonvehtirasian toffee-konvehti. Siinä toffee on sellaista.... himmeää. Esimerkiksi kun Pandan toffee on kirkasta ja hyvin juoksevaa, niin tämä on sellaista hitaasti valuvaa ja no... himmeää. En oikein osaa kuvailla sitä muuten. Mutta on tämä ihan hyvää. Voisin ostaa tätä uudelleenkin. Kolme karkkia.

Center Nougat

Nougattäytteistä (33%)  maitosuklaata. Ainekset: sokeria, rasvatonta maitojauhetta, kaakaovoita, kasvirasvoja (palmu, ,rapsi, shea),  rasvaista maitojauhetta, kaakaomassaa, hasselpähkinää, emulgointiainetta (soijalesitiiniä, auringonkukkalesitiiniä), suolaa, aromeja. Saattaa sisältää pieniä määriä muita pähkinöitä. Maitosuklaa sisältää kaakaota vähintään 25% ja kaakaovoin lisäksi muita kasvirasvoja.

No nyt päästään jo jännän äärelle. Nougat on suuurinta herkkuani kautta aikojen, joten nyt odotukset ovat kovat. Tuoksu tuo mieleen kindermunan (öööö-ö? minä ja mielen liikkeeni taas vauhdissa :D). Hmm.. Makukin tuo hiukan kindermunan mieleen :D Mutta tämä on ihan todella hyvää! Jes! ei pettymyksiä! Jotenkin odotin koko ajan Geisha-vivahdetta, mutta sitä ei kyllä tässä levyssä ole. Maun puolesta en osaa verrata tätä oikein mihinkään nougattäytteiseen juttuun. Olisi ehkä kiva jos suklaan ja nougatin välillä olisi jonkinlainen kontrasti. Ehkä koostumusero? Ne sulautuvat suussa nopeasti samaksi ja tässä voi maistella oikeastaan vain yhdistelmää. Mitä enemmän tätä syö, sitä paremmalta tämä maistuu! Tästä tulee ehkä yksi lemppari-pikkulevy! Hinta on kohillaan, koko on sopiva ja se on nougattia, joten avot! Tätä kannattaa ainakin testata. Joidenkin makuun tämä tosin voi olla liian makea, mutta jos yhtään tykkäätte nougatista, niin pidätte kyllä tästäkin. Neljä karkkia! :)

Retro-kilpailun arvonta!

Son mmoi! Eilettäin päättyi ihka ensimmäinen kilpailuni ja Retro sellainen. Päätin pistää heti hösseliksi ja arpoa voittajan än-yy-tee - kohta! Sitä ennen muistellaan hiukkasen minun ensimmäisiä ja tärkeimpiä karkkimuistojani. Tuossa yllä olevassa kuvassa olen minä, 8 kk vanhana. Ja ihka ensimmäinen karkki - tai siis lakritsi - kourassa, jonka tätini antoi minulle äitini vastusteluista huolimatta. Tässä sitä nyt ollaan suunnilleen 24 vuotta myöhemmin. Ei ole nuo elintavat hirveänä muuttuneet, vaikka esimerkiksi kävelemään olen tässä männä vuosina oppinut. Sokeri tuli nähtävästi jäädäkseen jo tuolloin. 

Ihan ensimmäinen karkkimuistoni on noin 2 vuoden iässä, kun äitini vieroitti minua tutista. Äiti kertoi, että läheisessä puussa asuu harakkaperhe, joille on tullut vauvoja ja, että äiti-harakka tarvitsisi tuttini omille poikasilleen. Suostuin jättämään tuttini takapihamme kivetykselle, jotta harakka-emo voisi sen siitä hakea. Kun jonkin ajan päästä menimme katsomaan, oliko harakka hakenut tutin, oli tutti tosissaankin kadonnut. Paikalle oli vaihtokauppana tuotu Fazerin Pihlaja-pussi, eli juurikin se kettu-karkkipussi, jossa on sokerilla vuorattuja marmeladeja. Ihan hullua, että tuon muistaa vieläkin!

Ollessani 2,5-3 -vuotias äitini oli koittanut pitää kiinni lauantai-karkkipäivistä, ettei sokerin syöntini menisi ihan mahdottomaksi. Äitillä oli kuitenkin tapana pitää pikku karkkijemmoja takkien taskuissa ja syödä niitä salaa minulta. Olinpa sitten joskus mennyt takin taskuja kaivelemaan ja löytänyt tällaisen herkkupiilon! Olin kuulemma katsonut äitiä kummastuneena silmiin ja kysynyt: "Äiti, miksi Sinulla on aina karkkipäivä?". Tarpeeksi hyvää vastausta ei ollut löytynyt, joten siihen loppuivat minunkin karkkipäivät :D Ja pakko kyllä myöntää, etteivät ne ole ikinä minulle toimineetkaan vaikka olen koittanut niitä välillä itselleni pitää. 

Monet kilpailuun osallistuneet olivat kertoneet tärkeiksi karkkimuistoikseen kioskeilta ostettavat irtokarkit. Tämä muisto kuuluu myös hyvin oleellisena osana omaa lapsuuttani. Pakko myöntää, mutta karkit eivät ole ehkä koskaan maistuneet niin hyvälle, kuin ne hartaasti valitut karkit pikkuruisessa paperipussissa. Joskus tuli pihistettyä myös isin takin taskusta markka tai pari kun teki niin hirveästi mieli irkkareita. Sitten karkit syötyä, itku silmässä, omantunnon kolkutellessa oli pakko mennä myöntämään pitkäkyntisyys. Tämän jälkeen itse ansaituilla rahoilla ostetut herkut maistuivat kyllä ehdottomasti parhaimmille - ja  ilman omantunnon ääniä ;)

Muita tärkeitä muistojani ovat ehdottomasti mummolamuistot. Äitinäiti antoi aina meille serkuksille puolikkaan Suffelin. Ja joka kerta se Suffelin-puolikas maistui aivan liian hyvälle ja tuntui aivan liian pieneltä. Isänäitillä oli puolestaan maailman mahtavin karkkikaappi! Siellä oli kauheasti avattuja ja puoliksi syötyjä karkkeja ja pastillirasioita, mm. Fazerin Pectus -pastilleja. Menimme aina serkkujen kanssa salaa pihistämään pari karkkia :D

Mutta Te, ihanat lukijani! Teillä oli aivan mahtavia karkkimuistoja! Melkein itkusilmässä niitä luin, kun ne herättivät myös omia muistoja. Ihan mahtavaa huomata, että karkit eivät ole vain kemikaalicoctaileja, vaan myös tärkeitä muistojen herättäjiä ja kokemuksen luojia. Ihanaa, että jaoitte kokemuksia ja muistoja kanssani ja niitä saa ehdottomasti laittaa lisää! 

Ja nyt! Tättäräääää! 

Arvonnan voitti (suoritettu sivustolla rangom.org) : 

Peura kommentillaan:

"Vaikea valita vain yhtä tärkeintä, mutta hauskin ensimmäisenä mieleen tullut on se kun ollessani vielä ala-asteella koulumatkani varrelle ilmestyi pieni karkkikauppa. Taisin olla ehkä 2. tai 3. luokalla. Se oli yhden kerrostalon alakerrassa pienenpienessä liiketilassa tien varrella, ja sieltä sai irtokarkkeja perinteiseen "10 pennillä tuommosia, 50 pennillä tuommosia"-tyyliin. 

Käytiin kaverin kanssa aina koulun jälkeen salaa ostamassa sieltä karkkia, ei mitenkään paljoa, vaan aina muutamalla markalla ja yleensä pelkkiä nallekarkkeja, sillä ne olivat halvimpia. Kerran sitten jäätiin kiinni kun isoveli kavereineen sattui tulemaan samaan aikaan sinne. x) Sen jälkeen en enää uskaltanut siellä käydä ja aika nopeasti huomattiin että koko pulju oli tuosta talosta kadonnut. 

Kaipaan kyllä suuresti itsenäisiä karkkikauppoja, mutta toisaalta ymmärrän ettei ne nykyaikana ole kannattavia kun karkkia saa melkein mistä tahansa. :("

Onneksi olkoon voittajalle! :)

Palkinnoksihan sinulle lähtee tämän näköinen paketti: 

Lähetäthän viestiä karkkiblogi(at)gmail.com niin laitan herkkuja tulemaan! :)

Ja pysykäähän kaikki muutkin kuulolla, seuraava kilpailu tulee jo ensi kuussa ;)

Haribo ABC

Halloota hallooo ja ABC-terkkuja Haribolta! Kukas tunnistaa nämä vanhat tutut? Elikkäs Haribo on tuonut kauppojen hyllylle yleisön pyynnöstä vanhan suosikin, eli ABC-lakritsikarkit. Pussilla on painoa 72 grammaa, eli se on melko pikkuruinen, mutta ehkä sitäkin sopivamman kokoinen pussi. Olen itsekin ostanut näitä mooonta monituista kertaa Makuunin irtokarkkilaareista, eli nämä eivät sinänsä ole mitään uusia karkkeja minullekkaan. Mutta katsellaanpa sisältöä. Ainesluettelo näyttää ainakin ihanan lyhyeltä ja simppeliltä.

Lakritsi. Ainekset: sokeri, glukoosisiirappi, maissitärkkelys, ruokasuola, raakalakritsi, aromeja (mm. ammoniumkloridi), kasvisöljy, pintakäsittelyaine (mehiläisvaha).

Lakritsineliöt tuoksuvat ihan huumaavan hyviltä! Koostumus on todella sitkeä ja sellainen hampaisiin tarttuva. Vähän samantyyppinen kuin merkkareissa, mutta ehdottomasti paljon pehmeämpi. Pussin kyljessä ja nimessäkin lukeva lakritsi hämää kyllä ihan varmasti herkuttelijaa. Tämä maistuu paljon enemmän salmiakille kuin lakritsille. Joten jos salmiakki hammastasi kolottaa niin kannattaa ehdottomasti ostaa tämä pussi. Maku on mukavan vahva ja suolainen. Ja lisäksi näihin jää ihan kauhea himo! Onneksi tuo pussi on noin pieni :D Mutta oi oi, kyllä ostaisin tätä uudelleen! Tämä on ehkä sellainen käsilaukku-karkkipussi (tai vastaavasti autokarkkipussi). Eli sellainen joka olla möllöttää kassissa (tai autossa) ja sieltä voi silloin tällöin napsia aina muutaman namun. Ja voi hyvän tähden sitä harmitusta kun huomaa, että pussi on tyhjä, eikä tajunnut nautiskella siitä viimeisestä karkista! Onko kenelläkään muulla ikinä tällaisia tuntemuksia? :D Mutta neljä karkkia!

Ps. Muistakaa!! Retro-kisa on käynnissä vielä sunnuntaihin 16.2. asti! :) 

Fazer Remix 2

Hellurei ja hellät tunteet! Nyt halusin tempaista karkkihyllystä jotain ihan uutta (pitkästä aikaa!) ja hyllystä Cittarin hyllystä löytyikin Fazerin uusi Remix 2 -pussi. Pussissa on 350 grammaa mässyä ja hintaa pussilla oli 3,09e. Ihastuin heti ensisilmäyksellä pussin kivaan ulkonäköön! Ihan huikea! Lisäksi pussissa on uusi avausmekanismi ja lähinnä mietin, miten tämä on tullut pusseihin vasta nyt? Pussin etuosassa on siis kätevä katkoviiva, jonka avulla pussin saa kätevämmin auki. Mutta enemmittä jorinoitta mennäänpä itse pussin sisällön pariin.

Makeissekoitus. Ainesosat: sokeri, glukoosisiirappi, vehnätärkkelys, maissitärkkelys, liivate, muunnettu tärkkelys,stabilointiaine (E420, E422), lakritsiuute, happamuudensäätöaineet (E270, E325, E330) ammoniumkloridi (salmiakki), aromit, värit (E163, EE153, E120, E160a, E100, E141, E132, E131), pintakäsittelyaine (E903), sakeuttamisaine (E414).

Pussissa on yhteensä 10 erilaista karkkia, joista kaksi on mustia. Karkkeja ei ole esitelty pussin takana mitenkään, joten nyt saamme luvan luottaa minun makunystyröihini. Maistellaan ensiksi yllä olevia neljää hedelmäkarkkia. Aloitetaanpa tuosta kirpeän näköisestä vihreä-vaaleasta siivusta. Tuntuu, että hampaat syöpyy jo pelkästä ajatuksesta. Mutta rohkeasti tulta päin! Karkki on melko sitkeä ja kirpeä. Ei nyt ihan niin kirpeä kuin odotin, mutta ihan riittävästi minun makuuni :D Makuna on hyvin vahva lime eikä tämä onneksi saippualtakaan maistu. Hyvin hapan ja kirpeä karkki riittänevät kuvaamaan tätä hyvin. Tämä on samantapainen kuin se Remixin vaaleankeltainen samanlainen. Mm... ei ihan minun makuuni, mutta ei tämä pahakaan ole. 

Seuraavaksi maistellaan vihreää soikulaa. Nnamnamnamnam! Vihreä omena niin selvästi! Ihana ja niin hyvää! Koostumus on ihan kivanlainen, tuossa päällä on vähän niinkuin kerros ja karkki on semmoinen mukavan sitkeä. Todella hyvää, mikäli jollekkin jäi vielä epäselväksi. Harmi vain, että näitä oli koko pussissa vain kaksi! Seuraavaksi punainen soikula. Tämäkin on tosi kivan makuinen. Hyvin mansikkainen, sitten kun sen lopulta hoksaa :D Lempeä ja pehmoinen, mutta silti aika raikas maku. Tykkään! Viimeisenä soikulana on violetti. Hmm.. hyvin marjainen, ehkä mustaviinimarja. En oikein tiedä tykkäänkö tästä vai en. Tai ainakaan reaktio ei ollut ollenkaan sama, kuten omenan kanssa. Sohvalta kyllä jälleen kuului eriäviä mielipiteitä - tämä oli kuulemma paras tähän mennessä :D Nojoo, mutta nämä kaikki olivat mielestäni oikein hyviä! Kerrankin pussi jossa on menty jo melkein puoliväliin, eikä mitään pahoja ole tullut vielä kohdalle. 

Ja lissää tullee! Maistellaan seuraavaksi vähän mustia. Aloitetaan vaikka tuosta autosta. Mitä ihmettä? Tämäon nyt jotain todella hämmentävää. Tekisi mieli jättää teillekin yllätykseksi :D Eli jos ette halua tietää lopettakaa lukeminen nyt! Tämä on todella sitkeää, siis todella sitkeää. Aluksi tämä maistuu hyvin hedelmäiselle ja miedolle lakritsille, mutta kun tätä aikansa jäystää maku muuttuu mausteisemmaksi. Mitenkään suolaista tai kirpakkaa tämä ei kuitenkaan ole. Hyvin hämmentävä karkki. Maistakaapa itse niin tiedätte mitä tarkoitan :D Ihan hyvää kai tämä on, en minä tiedä :D olen vieläkin ihan hämmennyksissä.

Toinen musta on tuommoinen pikkuruinen puikula. Päälle päin ainakin hyvin tylsän näköinen. Oho! Tämähän on ylläreitä täynnä koko pussi! Tämä on nyt puolestaan se salmiakkisempi ja suolaisempi musta. Tämä on melko pehmoista pureskeltavaa ja tässä on mukava koostumus. Oikein mukava lisä tähän hedelmän paljouteen. Ulkonäkö petti ihan tosissaan nyt!

Seuraavaksi loput hedelmät. Aloitetaanpa keltaisesta neliöstä. No nyt löytyi tämän pussin saippua. Tämä on se aika perinteinen mönkään mennyt sitruuna. Nyt karkin nielaistuani tästä jäi sellainen tulinen lopputuntu. Nyt pliiiiiis ihmiset testatkaa tätä ja kertokaa kuvittelinko koko jutun! Alkumaku oli mielestäni ihan pielessä, mutta jos tässä ihan tosissaan on polttelevalisä, niin sittenhän tämä menee jo mielenkiintoiseksi! Melkoinen sirkus suussa ja kurkussa nyt: sitruunan hapokkuutta ja chilin tulisuutta! Entäs oranssi, yllättääkö se meitä mitenkään? Tämä ainakin maistuu jo kivemmalle kun tuo äsköinen. Aika selvä appelsiini, mutta nyt en ota selvää onko tässäkin jotain potkua vai onko se vielä tuon edellisen peruja. Tämä on jo kuitenkin mukavan makea ja ainakin aluksi tasoittaa äsköistä karkkia oikein kivasti. 

Tuttikarkeilta en oikein osaa odottaa mitään. Sini-keltainen tutti on suutuntumalta melko sitkeä ja ehkä tuttifruttimainen. En oikein osaa sanoa tästä mitään tiettyä makua. Sellainen kemikaalikoktail? Ihan öö.....ookoo? Ei tämä nyt mitään pahaakaan ole, mutta ei nyt makunystyröitäkään tullut räjäytettyä. Entäpä kelta-punainen tutti? On tämä kivemman makuinen kuin tuo äsköinen. Lempeän makea ja hedelmän ja marjan sekoitus. Tästäkään ei ota kyllä selvää, että mitä tämä oikein on. Nämä tutit olivat ehkä eräänlaisten täytekarkkien asemassa tässä pussissa. 

Ei voi muuta sanoa kuin, että hyyyyyvin mielenkiintoista. Tässä pussissa oli oikeastaan vain yksi semi-paha, eli se hapan limeviipale ja yksi paha eli keltaisen neliön sitruunasaippua-alkumaku. Ja paras oli ehdottomasti se omnomnomomena! Suorastaan jännää, että näinkin isossa pussissa on näin hyviä karkkeja! Pussin ulkokuorikaan ei pettänyt vaan onnistui hyvin koukuttamaan ostajansa ;D Ostan kyllä varmaankin joskus uudelleen! Neljä karkkia!

Ps. Muistakaa kertoa minulle oliko se keltainen tulinen! Tai se oranssi!

Retro-kilpailu

Ta-daa! Nyt tämä blogi pääsee lukijakilpailuasteelle! Hurraaaa!

Elikkäs hyvät ja ihanat lukijani, nyt kysyn teiltä:

Mikä on tärkein / ensimmäinen karkkimuistosi?

Laita vastauksesi kommenttina tähän postaukseen ja arvonnassa huomioidaan vain nimimerkilliset kommentoijat :)

Aikaa kilpailuun osallistumiseen on 16.2.2014 klo 23.59 asti. Arvonta suoritetaan seuraavalla viikolla.

Palkinnoksi arvonnan voittaja saa retrokarkkeja! Mukana ovat mm.

- suloinen karkkipurkki
- PEZ, asian mukaisella härvelillä varustettuna
- Push Pop -sormitikkari
- TicTac applesiini pastilleja
- HubbaBubba mansikkapurkka
+ bonuksena Reese's valkosuklaa-maapähkinävoi-kuppeja!

Onnea arvontaan! :)) Ja muistakaa nimimerkki! ;)

Ps. Kilpailun sponssaa AlphaGeek.fi!

Ameriikan herkkuja!

Helllouu! Nyt on aika lätäkön takaa tulevien karkkien maistelulle. Päätin arvostella neljä tällaista, ehkä mielenkiintoisinta ja klassikointa karkkia. Luvassa on vähän karkkia, vähän suklaata, vähän viinikumia ja totta kai vähän maapähkinävoita ;) Postauksen herkut löytyivät AlphaGeekistä. 


Hot Tamales

Tämä pussukka kuulosti niin mysteeriseltä, että pakkohan tätä on testata! Siis kanelinmakuisia karkkeja......?? Hintaa oli 51 grammaisella pikkupussukalla 2,39e.

Kanelinmakuinen makeinen. Ainekset: sokeri, maissisiirappi, muunnettu tärkkelys, päärynämehutiiviste, natriumsitraatti, pektiini, sitruunahappo, happamuudensäätöaine (omenahappo), fumaarihappo, kiiltoaine, pintakäsittelyaine (karnaubavaha), valkoinen mineraaliöljy, keinotekoisia makuaineita, keinotekoinen väri, happamuuden säätöaine (magnesium-hydroksidi), väriaineet (E122, E129, E102, E104, E132 ja E 133).

Ainesosalista näyttää kyllä hiukan erikoiselta.. fumaarihappo, valkoinen mineraaliöljy jne. Tätä karkkia kohtaan minulla on hyvin paljon ennakkoluuloja. Ja paino sanoilla hyvin paljon. Pussi tuoksuu ihan kanelille, ja tästä tulee niin suuret jouluflashbackit. No mutta, nyt uhraudun! Aluksi karkki ei oikein maistu millekään. Sitten suuhun leviää hyvin vahva ja mausteinen kanelin maku. Voisin jopa melkein tuliseksi tätä sanoa. Koostumukseltaan tämä tuntuu lähinnä hyvin mausteiselta sokerimönjältä. Minkäänlaista varsinaista pureskeltavaa tässä ei ole, sellaista pehmoista hampaissa rouskuvaa juttua. Jälkimaku ei ole kuitenkaan lainkaan paha ja se huijaakin herkuttelijaa ottamaan toisen karkin. Ja jälleen voimakas maku syöksyy suuhun. Nojoooo, enpä kyllä ostaisi ehkä uudestaan. Voin kuvitella, että tämä ehkä jenkeissä voisi menestyä, heillähän tunnetusti on vähän oudompia herkkuja kuin meillä. Yksi karkki.

Reese’s White Peanut Butter Cups

Tämän voin kuvitella jo olevan enemmän mieleeni. Kokoa paketilla on 42g ja se sisältää kaksi kuppia. Hintaa tällä oli 2,19e.

Valkosuklaalla päällystetty maapähkinävoi. Ainekset: maapähkinä, sokeri, kasviöljy (palmu-, sheapähkinä-, auringonkukka- tai safloriöljy), rasvaton maito, glukoosi, laktoosi, hera, maitorasva, suola, soijalesitiini, emulgointiaine E476, vanilliini, keinotekoinen makuaine, hapettumisenestoaine E 319, tokoferoleja.

Niin mitä nyt taas? Tokoferoleja? (Pienen googlauksen jälkeen selvisi, että sillä on jotain tekemistä E-vitamiinin kanssa.....). Mutta maistellaas nyt näitä tokoferoleja! Tuoksu on ainakin ihan mieletön! Ihan Snickers <3 Valkosuklaata on yllättävän paljon. Nams! Vähän kuin pureskeltua Snickersiä! Tai siis... ei silleen ällöllä tavalla vaan lähinnä niin, että maapähkinät ovat nyt mössönä eivätkä rousku hampaissa, kuten Snickersissä. Kuvittelin, että tämä olisi jotain

ällömakeaa, mutta tämä onkin enemmän suolaista kuin makeaa. Juurikin tuosta maapähkinävoista johtuen. Valkosuklaa tuo omaa makuaan tähän hieman, mutta ei korostu kovin paljoa. Kuppi on melko ohut ja hyvin pehmoinen syötävä. Nnnam! Ostaisin uudelleenkin! Neljä karkkia!

Cherry Twizzlers

Oli pakko haalia mukaan myös näitä Ameriikan klassikoita. Eli kirsikka Twizzlerssejä. He, jotka ovat lukeneet blogiani jo pidempään ehkä tietävät pienen kirsikka vastaisuuteni. Yleensä syön kirsikoita vain tuoreina kirsikoina, eikä oikein mikään muu olomuoto uppoa. Siis tähän mennessä yhtään mikään. Eli siis tiedossa on aaaika paljon epäilyksiä ja ennakkoluuloja. Hintaa tällä oli 2,79e ja painoa on 62 grammaa.

Ainekset: Maissisiirappi, vehnäjauho, sokeri, maissitärkkelys, osittain kuivattu soijaöljy, suola, keinotekoisia makuaineita, sitruunahappo, väriaine E124, säilöntäaine E202. Väriaineella E124 voi olla kielteinen vaikutus lasten käytökseen ja keskittymiskykyyn. Sisältää vehnää ja soijaa.

Maistellaanpa! Tai no.... pitikin mennä haistamaan. Se sama tuttu kirsikkakarkinkirous iski heti. Mutta! Annan tälle mahdollisuuden kuitenkin! Paketissa on kolme tällaista pötkylää, jotka koostuvat yhdeksästä pienemmästä pötkylästä. Ideana on nyhtää nuita pieniä pötkylöitä, vähän niin kuin Snöret! (niiden kanssa karkin syönti menee ainakin minulla ihan leikkimiseksi :D). Hmmmm ainakin tämä nyhtäminen on hauskaa :D Makukaan ei sinänsä ole kovin paha.... en tiedä maistuuko tämä oikeastaan juuri millekkään, mutta tämä haju. En pääse tästä yli. Kirsikkakarkit ovat siitä aina mielenkiintoisia, että en ainakaan itse juurikaan maista mitään kirsikkaan viittaavaa, mutta jotenkin sen aina tunnistaa kirsikkakarkiksi. Mielenkiintoista. Itse en juurikaan välitä mausta ja hajua suorastaan inhoan, mutta tähän jää silti koukkuun! Jälkimaku jättää suuhun sellaisen tunteen, että tätä on pakko saada lisää. Jotenkin sadistisia karkkeja :D No joo, itse annan tälle kaksi karkkia (Huom! Mikä on hyvin anteliasta kirsikkavihani kanssa!!) Mutta esimerkiksi  sohvalta huudeltiin tälle arvioksi neljää ja puolta karkkia :D Eli tämäkin on täysin maku asia! :)

Nestlé Baby Ruth

Viimeisenä maisteluna on Nestlén Baby Ruth. Tällä oli hintaa 2,19e ja patukalla on kokoa 59,5 grammaa.

Ainekset: sokeri, paahdettuja maapähkinöitä, maissisiirappi, osittain tyydyttynyt palmuydin- ja soijaöljy, kaakao, kirnupiimä, rypälesokeri, maito, suola, maapähkinäöljy, soijalesitiini E322, emulgointiaine E 471, sorbitoli E420, glyseroli E422, sakeuttamisaine E 407, aromiaineita, säilöntäaine E319, sitruunahappo, karamelliväri.

Mistä ne vetää näitä ainesosia?! Osittain tyydyttynyt palmuydin- ja soijaöljy.....kirnupiimä?! :DD eih!

Kyseessä on hyvin samantapainen patukka kuin Snickers. Tästäkin löytyy siis paahdettuja maapähkinöitä, toffeeta ja nougatia. Ihan mielenkiintoista saada tietää jos esimerkiksi sitruunahapolla ja kirnupiimällä on jotain vaikutusta makuun. Mutta otetaanpa selvää. Tuoksuu ihan Snickerssille. Tämä on ehkä pehmeämpää ja tässä on mielestäni vähemmän toffeeta. Suklaa on jotenkin eri makuista... tai yleensäkin sellaista, hmm ehkä makeampaa, mutta mauttomampaa. Yleensäkin tämä maistuu aluksi sokeriselle ja lopuksi suolaiselle. Maapähkinän tai nougatin makua ei juurikaan tunnista. Hmm. Tämä on ehkä semmoinen hotkimissuklaa. Tämän makua ei juurikaan tule ajateltua eikä suklaan syöntiä tule juurikaan  edes huomattua. Pakko myöntää, että odotukset olivat korkeammalla. Tämä oli hiukkasen pettymys. On luultavasti turmiollista verrata tätä Snickersiin, mutta samantapaisuutensa takia se olkoon tämän kohtalo. Kaksi karkkia.

PS. Tämän postauksen sponssasi AlphaGeek.fi.