Heippa rakkaat!
Postausten kommenteissa on ollut muutamia mielensä pahoittaneita, kun postauksia ei ole kuulunut entiseen malliin. Pahoittelut tästä. Haluaisin kuitenkin selventää tilannetta hiukan ja valottaa sitä omasta näkökulmastani. Koko blogini idea lähti joskus muinoin siitä, että ympärillä oleva maailma on jatkuvasti synkistymään päin ja halusin tuoda siihen hiukan keveyttä. Kaikenlaiset murheelliset uutiset tuovat oman osansa tämän hetken synkkyyteen, mutta myös vallitsevat ihanteet tuovat oman kuormansa. Koko ajan pitää näyttää timmiltä tai syödä sitä tai pukea tätä. Vaatimukset vain lisääntyvät ja niistä alkaa tulla oletusarvoisia. Unohdetaan jo mitä inhimillisyys on. Halusin karkkien avulla tuoda juurikin sellaista lapsuuden huolettomuutta ja kepeyttä elämääni. Heittää niiden avulla turhan vakavamielisyyden veks ja pitää välillä hauskaa. Toivottavasti onnistuin siinä edes joskus.
Rakas Karkkiblogini on nyt puksuttanut 2012 vuoden maaliskuusta asti, eli kohta tulisi täyteen neljä vuotta! Neljään vuoteen mahtuu aivan älyttömästi tapahtumia. Niin blogiin kuin henkilökohtaiseen elämäänikin liittyviä. Kaikki matkan varrella olleet taukoni ovat olleet enemmän tai vähemmän spontaaneja. En ole viimeisimmistäkään "tauoista" kertonut etukäteen, koska en ole niitä etukäteen suunnitellut. Viikot vain vilahtelevat ohi, kun elämässä on menossa yhtäaikaa kaikenlaista. Ja kun postauksen tekeminen venyy ja venyy, sen tekeminen alkaa myös ahdistaa. Mikään ei kiinnosta yhtään ja kaupan karkkihyllystä on tullut suorastaan pelottava. "Onko sinne tullut taas uusia karkkeja? En ole entisiäkään ehtinyt maistella. Haluaisin maistella nyt jotain suklaata, mutta ei, sitä oli viimeksi. No joku karkkipussi. Ei kiinnosta. Ehkä teen postauksen sittenkin ensi viikonloppuna..." Tätä samaa rataa ajatukseni ovat kiertäneet jo ties miten monta kuukautta. Tiedättekö sen tunteen kun teillä on jokin asia hoidettavana, esimerkiksi työjuttu, ruoanlaitto, siivoaminen, koulutehtävät.... Ja kun ette joskus saa asiaa hoidettua, päätätte lykätä sitä. Sitten lykkäätte sitä jostain ehkä ihan järkevästäkin syystä. Sitten ehkä laiskuuttaan... Sitten on ehkä jotain muuta tekemistä.......Sitten alkaa jo kurkkua kuristamaan.....Sitten haluatte unohtaa koko asian...Sitten joku alkaa ehkä painostamaan ja ahdistus lisääntyy entisestään....Nämä kaikki fiilikset ovat tällä hetkellä erittäin tuttuja.
Joku kommentoija mainitsi minulla olevan sponsoreitakin, joiden takia minun tulisi postata useammin. Ensinnäkin en hyödy sponsoreistani juuri mitään. Ja toiseksi postaan vain niistä sponsoroiduista tuotteista (ja tuotteista ylipäänsä), jotka minua oikeasti ja aidosti kiinnostavat. Aluksi sponsoreiden tultua postauksen tekemisen paine oli hirvittävä, kun en tiennyt miten minun pitäisi kotiin tuleviin tuotteisiin reagoida. Pitäisikö minun postata kaikesta mahdollisesta? Entä jos en halua postata mistään? Päätin kuitenkin vetää rajan siihen, että postaan vain minua kiinnostavista asioista ja tuotteiden lähettäminen on sponsorieni omassa päätöksen varassa. He eivät myöskään velvoita minua postausten tekoon, vaan se on itseni päätettävissä. Ilmaista mainosta blogini kuitenkin kaikille postausten kohteilleni on, joten olen ollut erittäin onnellinen sponsoreistani. Suurimman osan kaikista postaamistani tuotteista olen kuitenkin itse ostanut, joten vastaan tuleminen ja yhteistyö heidän kanssaan on ollut ihan todella hieno juttu. Arvostan sitä todella.
Blogini ideana minulla oli myös se, että postaan silloin kun siltä tuntuu. Kamooooooon! Kyseessä on kuitenkin karkit! Niiden tulisi olla hauskoja! Olen blogini pitämisen aikana joutunut muistuttamaan itselleni hyvin monta kertaa, että teen tätä omasta tahdostani ja, koska tämä on minun blogini voin itse määrittää milloin postaan ja mistä aiheesta postaan. Tietenkin on ollut aivan huippua, kun olette ehdottaneet maistelun kohteita ja eläneet mukanani! Olen todella onnellinen ja hämmästynytkin siitä kuinka paljon ihania lukijoita minulla on <3
Nyt kuitenkin blogini pitäminen on mennyt siihen pisteeseen, että nykyään mietin yhä useammin entistä ahdistuneenpana mistä postaisin. Ja tämä ei ollut tavoitteeni millään muotoa. Välttelin myös kommenttien lukemista, sillä niistäkin tuli yhä useammin vain paha mieli. Ymmärrän sen, että olette vain toivoneet uusia postauksia ja joutuneet vain pettymään joka viikko. Tällä viikolla blogiini oli kuitenkin tullut kaksi kommenttia, jotka saivat minut melkein itkemään. Onnesta kylläkin! Kaikessa ahdistuspaniikissani en saanut pistettyä vastaan mielipahalleni, mutta Anonyymin/Anonyymien kommentit nostivat pääni pinnalle ainakin hetkeksi. Olit/-te kommenoinut kahta postausta ja pitänyt puoliani. KIITOS! Pelastit/-te ihan oikeasti päiväni!
Osuit niin oikeaan sanoessasi, että harrastuksekseen bloggaavalla voi olla muutakin elämää. Ensinnäkin, kyllä, minulla on aika paljonkin muuta elämää, mutta eniten kiinnitin huomiota tuohon harrastuksekseen -sanaan. Aloin kommentin myötä miettiä suhdettani omaan blogiini. Tämä on minulle oikeastikin vain harrastus. Hyvän mielen lähde ja tauko muusta elämästä sekä kepeyttä arkeen. Mietin myös tätä nykyistä blogi-kulttuuria. Monet tienaavat jo elantonsakin bloggaamalla ja päivittävät kenties useita kertoja päivässä, vähintäänkin viikoittain. Mutta minä en. Enkä edes tahdo, että elämäni on internetissä. Enkä tahtoisi myöskään, että jotkut pahoittavat mielensä siitä, ettei johonkin blogiin ilmestykkään postausta. Blogi-kulttuurin myötä säännöllinen postaaminen on tullut ehkä oletusarvoiseksi. Vissiinkin yleisön oletukseksi, sillä itselläni ei tällaista mielikuvaa omasta blogistani ole juurikaan ollut. Haluaisinkin siis, että ymmärtäisitte, että blogini tarkoitus on ollut olla vain hengähdystauko ja piristys aina silloin kun sitä olen kaivannut. Pahoittelut heille, joille se ei riitä.
En halua vuodattaa enää ainoatakaan kyyneltä tämän blogin takia, joten teen nyt palveluksen sekä itselleni että teille, jotka viikkotolkulla olette joutuneet postausta aina odottelemaan. Blogini jää nyt määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. Ehkä loppuelämäksi, ken tietää. Jätän kuitenkin blogini sivun seilaamaan internetin ihmeellisillä aalloilla, jos siitä jollekin vielä iloa joskus olisi. Tämä surettaa ja kirpaisee vähäsen, mutta lähinnä olen helpottunut. Elämä jatkuu ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Kiitos seurastanne ihanat lukijani <3 Teitä tulee ikävä.
Kiitos <3
Edit: Voih, jotta tämä lumipallo-efekti ei tästä enää kasvaisi, haluaisin vielä vähän selventää asioita. Ensinnäkin kiitos ihanista kommenteistanne :) Ne merkitsevät minulle todella paljon! Toiseksi, en tarkoittanut syyttää teitä lukijoita tästä paussistani. Taisi mennä vähän tunteisiin tämä koko juttu, sen verta pitkään olen tätä blogia pitänyt. Tarkoitin, että olen jo hyvän aikaa kirjoittanut postauksia teitä lukijoita varten. Nyt viime aikoina te ette valitettavasti ole kuitenkaan enää riittäneet motivaattorikseni :/ En halua, että te joudutte roikkumaan löysässä hirressä odotellessa postauksia tai, että postausteni laatu kärsii tympääntymisestäni. Siispä! Nyt taukoilen toistaiseksi ja toivottavasti motivaationi jälleen löytyy :) Sillä välin voidaan kaikki makustella kaikkia mahdollisia herkkuja ja juoruta niistä ehkä sitten jälkeen päin, vai mitä? ;)
