Karkkifilosofiaa

Nyt riittää taukoilu! Tätä mieltä on ainakin kolottava karkkihampaani. Lisäksi huomasin, etten raski ostaa mitään mielenkiintoisia karkkeja, koska haluan arvostella ne täällä. Siispä, arvostelu jatkukoon, toivottavasti ette ole karanneet minnekkään!

Joku aika takaperin minulta kysyttiin karkkifilosofiastani (loistava sana!!!). Päätinpä palata siis tauoltani näin hieman raottaen lempparikarkkejani ja karkin syöntityyliäni (siis mistä näitä sanoja tulee? :D). 

Kuva weheartit.com

Kuten jotkut ovat kenties huomanneet, olen ihan tavattoman rakastunut suklaaseen. Olen elänytkin pelkillä Maraboun maitosuklaalevyillä muutaman viikon. (Ihan oikeasti! Levyjä meni valehtelematta kolme-neljä kappaletta viikossa. Niiden lisäksi söin vain kaurapuuroa. Ja painoa tippui 5 kiloa! Hyvin, hyvin terveellinen dietti...) Ehdottomiin lempparisuklaalevyihini kuuluvat Maraboun ja Fazerin maitosuklaat tietysti, Maraboun Digestive ja Daim -levyt sekä Fazerin Hasselpähkinä- ja Keksisuklaalevyt. Tietenkin myös Pandan maitosuklaa, valkosuklaa ja valkosuklaa-crisp kuuluvat suosikkeihini.

Jos mietiskellään hifistelysuklaita (toisin sanoen sellaisia, joita ei Suomesta saa), ehdoton lempparini on Milkan suklaat! Ah ja Voih! Haaparannalta niitä onneksi saa. Suklaapatukoista mielestäni parhaimpia ovat Fazerin Maya (sitä ei enää löydy mistään!!), Vadelmajogurtti, Geisha, Maraboun Dubbel Nougat, Tupla, ja Kismet, tottakai! Onhan niitä toki vielä monta muutakin, mutta nämä ovat ehkä vakkareitani. 

Kuva weheartit.com

Aiemmin on tullut myös ilmi, että olen hyvin ranttu uusien karkkipussien suhteen. Olenkin löytänyt lempparini (eli ne samat, joita söin jo joskus ala-asteella). Niihin kuuluvat Fazerin Aarrearkku (ehdoton ykkönen! Kaikki karkit ovat hyviä!), Ässämix sekä Pantteripussit (se hedelmä-musta -sekoitus ja Lumipantteri). Malacon pusseista Hyvää makumaasta (se sininen, perinteinen) on ehkäpä parhain, Tv-sekoitus (se perinteinen, tosin nykyään siinä on paljon pahoja), Aakkospussit ovat (tai no olivat) loistavia, kun Leaf vielä teki niitä. Etenkin Sirkusaakkoset ovat lemppareitani, niitä tulee syötyä kyllä vieläkin todella paljon, mutta samalla huokailen niiden vanhojen perään.

Entä millä perusteella jostakin karkkipussista tulee lempparini? Kun mietiskelen näitä listaamiani karkkeja, eniten taitaa olla arvoa sillä kuinka suuri osa pussin karkeista on hyviä. Esimerkiksi Aarrearkku-, Hyvää Makumaasta-, Sirkusaakkoset- ja Lumipantteripusseissa kaikki karkit ovat mielestäni hyviä. Sen takia suklaalevyt ovat niin helppoja lemppareita: koko levy on pakostakin hyvä! Eniten minua ärsyttääkin se, että jos tykkään jostakin pussista (siis koko pussista) niiden tekijä menee ja muuttaa sen sisältöä! Näin on käynyt esimerkiksi Tv-sekoituspussissa. Nyt siellä on äklön makuisia hedelmäkarkkeja, joita ennen ei ollut eikä tarvinnutkaan olla. Nyt jää melkein puolen pussista syömättä. Kuitenkin Tv-sekoituksessa lemppareitani ovat liitulakut, ne hassut siniset sekä ne mustat- ja hedelmäkiekot. Niiden takia pussin aina ostan. Ja ehkä myös siksi, että se on ollut jo hyvin pitkään tapa. 

Kuva täältä

 Olen myös vankkumaton irtokarkkien rakastaja. Pussissa ei ikinä ole mitään mistä en tykkäisi! Paitsi jos saan jonkun verenkiertohäiriön päässäni ja päätän testata jotain uutta. Se on nimittäin hyvin harvinaista. Irtokarkkipussistani löytyy lähes aina lähes samat karkit. Tylsää tai yksinkertaisesti hyvää. Vakkareitani ovat lätkäliigat ja ne hedelmäversiot niistä, Pandan toffeeruusu, Gräddcola, punaiset apinat, mustat autot ja kilpurit (niitä mitä on Lauantaipussissa), jättimäinen fudgekuutio sekä vadelmakallot. Noita löytyy pussistani aina. Löytyy sieltä lisäksi vaikka ja mitä, muttei juuri nyt tule muita mieleen. 

Vakkarikarkkien lisäksi minulla on myös vakkaritapa syödä ne. Aluksi syön pieniä ja keskikokoisia karkkeja, lopuksi jätän suurimmat, kuten fudgekuution ja vadelmakallon. Lätkäliigoja ja hedelmäversioita on pakko syödä yhtäaikaa. Lisäksi toffeeruusu on pakko syödä mahdollisimman sottaisesti (vähän sama homma kuin Jaffakekseissä: ensin syödään reunat, sitten pohja, sitten siitä täytelöllykästä imeskellään suklaat ja sitten sen voi nielasta, kuten normaalit ihmiset konsanaan!). 

Kuva täältä

Entäs sitten inhokkikarkit? Näitä löytyy ehkä suhteellisen vähän. Kaikki saippuan ja "kirsikan" makuiset ovat kuvotuslistallani ykkösenä. Heti perässä tulee hedelmätoffee. Syön melko harvoin myös lakritsia. En suinkaan kyllä inhoa sitä, vaan syön lakuja lähinnä silloin, kun joku muu ostaa niitä. En jotenkaan osaa ostaa niitä itselleni. Kovia karkkeja, sitkeää toffeeta ja hyvin sitkeitä viinikumeja syön melko harvoin, sillä hampaani ja leukani eivät tykkää niistä.

Kaikkiin karkkipusseihin liittyy myös se sääntö, ettei sieltä syödä sitä mikä osuu ekkana käteen. Ellei se ole se, jota teki mieli... Mutta siis, tästä syystä monet ihmiset eivät halua jakaa karkkipussia kanssani (ihan kuin minä jakaisin pussini kenenkään kanssa!), lähmin kaikki karkit läpi moneen kertaan. Tämä on muuten viihdyttävää tekemistä pimeässä leffateatterissa! Tosin, koska karkkini ovat jo niin vakioita, tiedän tasan tarkkaan tuntoaistini perusteella mitä tuleman pitää.

Kuva weheartit.com

Oho. No nyt tiedättekin sitten salaiset karkinsyöntirutiinini. Ja tiedättepä nyt senkin, etten ole mikään aloitteilja tässä hommassa. Ainoa rento karkin syöntisessio taitaakin olla vakkarikarkkieni kanssa. Tein jo ennen tätä blogia hurjat analyysit uusista karkeista. Sottainen karkin syönti tapa taitaa olla se avain sana. Uutta karkkia pitää venytellä ja väännellä  ja jos se on kaksivärinen, pitää ensin maistaa molempia värejä erikseen ja sitten yhdessä. 

Olen myös sen tyyppinen, että jos minulla tekee karkkia mieli, se lähtee pois vain karkilla. Ei auta yhtään, että juon lasin vettä tai lasken kymmeneen tai syön lusikallisen hunajaa. Mieliteko vain pahenee tuollaisilla höpinöillä! Otan karkin syöntini kuitenkin hyvin rennosti. Se menee nimittäin hyvin aaltomaisesti. Välillä tulee syötyä hulluja määriä sokeria ja välillä on aikoja, jolloin ei muutamaan viikkoon edes tee mieli karkkia.

Onko teillä, arvon lukijat, jotain maneereja karkin syönnissä ja mitkä ovat ehdottomia lemppareitanne? Tuleeko mieleen jotain takavuosien ihania karkkeja, jotka ovat hävinneet kuin tuhkatuuleen ja kuinka kaipaattekaan niitä vielä näiden kaikkien vuosien jälkeen?

Tahtoo tän paidan! Kuva weheartit.com

Palailen ensi viikon puolivälin tienoilla jonkin uuden pikkumakeisen parissa!