Hellurei ja hellät tunteet!
Viime viikonloppu meni mökkeillessä, joten postauksen teko jäi välistä, sorit siitä. Mutta! Käytin aikani hyödyllisesti ja testasin jotain, mitä tuli tehtyä viimeksi pentuna, eli paistoin vaahtokarkkeja. Olen ehkä kerran aikaisemmin paistanut niitä, mutta mielestäni vaahtokarkit olivat hiukkasen vääränlaisia. Perehdyin nyt asiaan ja opin, että nuotiolla paistettavien vaahtokarkkien tulisi olla mahdollisimman "jähmeitä", semmoisia jenkkityylisiä. Olisi pitänyt testata niitä jättimarkettien Jenkkihyllyjen vaahtokarkkeja, mutta olin kuitenkin ehtinyt ostaa tämän Haribon pussin jo aikaisemmin joten tällä mennään! Pussin varsinaista kokoa en enää muista, mutta vaahtokarkkeja oli kuitenkin hyvin runsaanlaisesti. Sai näitä pariin otteeseen paistella ja vielä ylikin jäi!
Vaahto: Glukoosisiirappi, sokeri, rypälesokeri, vesi, stabilointiaine: sorbitoli, liivate, aromi.
Maistelin näitä myös paljaaltaan ja ne olivat sellaisinaankin tosi hyviä. Pussinkylki ilmoitti mauksi vaniljan ja ehkä siinä häivähdys sitä olikin. Oikein kivan makuisia vaahtokarkkeja! Mutta haluan kuitenkin keskittyä näissä siihen tarkoituksen mukaiseen makuun, eli paistettujen vaahtisten makuelämykseen.
Mutta ensiksi voitais käydä pienimuotoinen vaahtokarkkien paisto -kurssi. Ja kertokaa ihmeessä omia vinkkejänne!
Oppitunti 1. Jäähdytä tikku ennen vaahtokarkkia.
Paistoin siis tikusta pöpöt pois ja iskin vaahtokarkin tulikuumaan tikkuun. No sehän suli silmissä ja oli aika haasteellinen paistaa, kun se väkkäränä pyöri ympäri tikkua :D Lopputuloskin näytti aika pitkälti tältä:
Oppitunti 2. Ota vaahtokarkki pois tikusta, ennenkuin se tarttuu kiinni.
Tämä seuraava kuva ei juurikaan kyllä kerro totuutta siitä, mitä tuo jämähtäminen saa aikaiseksi. Tikut näytti kutakuinkin aina tuolta, kun vaahtiksen otti pois. Jäljelle jääneen mähmän voi näppärästi polttaa pois notskissa :)
Elikkä siis, parhaisiin lopputuloksiin pääsee, kun antaa tikun rauhassa jäähtyä ja muistaa ottaa vaahtiksen aika nopsakasti pois tikusta. Kivoin lopputulos tuli ehkäpä reilussa hiilloksessa paistettaessa, mutta vaahtis ei ottanut pahasti osumaa nuotiossakaan paistettaessa.
Vaahtokarkit turpoavat vähän paistettaessa ja niiden pinnasta tulee ihanan rapsakka. Muuten nämä ovat koostumukseltaan melko juoksevia ja venyväisiä. Voisin kuvitella, että sieltä kaupan Jenkkihyllystä löytyvät Fluff -vaahtokarkkipurkit ovat koostumukseltaan juurikin tuon tyyppisiä. Paistettu vaahtis on hyvin makea. Ja maistuu luonnollisesti ihan vaahtokarkille. Itselleni tämä oli positiivinen yllätys, sillä oletin paistetun vaahtiksen maistuvan hiukan palaneelle sokerille varsinkin hiukan iskua ottaessaan. Maku oli mielestäni kuitenkin lähempänä kinuksia, entä palanutta sokeria. Omnom! Sopii erityisen hyvin vaahtokarkkien ystäville sekä heille, joiden makean sietokynnys on melkoinen. Kannattaa kokeilla ehkäpä suuressa seurassa, sillä en itsekkään jaksanut näitä kovin montaa vedellä :D
Sitten vielä tällainen kiva testivinkki! Jostakin mieleeni oli jämähtänyt idea vaahtokarkista keksien välissä. Netissä puhuttiin graham-kekseistä, mutta halusin kokeilla näitä lapsuuden rakastettujen Kulta Marie -keksien kanssa. Ja se toimi ihan älyttömän hyvin! Ensinnäkin vaahtokarkit oli helppo ottaa nuotiosta heti keksien väliin, ja samalla sormet säästyy kärähtämiseltä. Plussana myös, ettei menokaan ollut aivan yhtä tahmaista kuin paljaita vaahtiksia syödessä :D. Keksit myös hiukan neutraloivat vaahtokarkin makeutta, joten näitä pystyi hyvin napsimaan, eikä imelyys päässyt yllättämään, hihi. Ja tätä suosittelen kaikkien kokeilemaan! Viisi karkkia!
Olettekos te vaahtokarkkien ystäviä? Onko tullut testattua nuotiolla paistamista?
Entä löytyykö teiltä kivoja tuunausvinkkejä ym?
Muistakaahan käydä osallistumassa CreaChoco -kilpailuun!
Kilpailuaikaa on vielä maanantaihin 31.8.2015 klo 23.59.
