lauantai 20. joulukuuta 2014

Cloetta Royal Rommirusina


Moikkamoi! Tänään reissupostaillaan, enkä tiedä yhtään tuleeko tästä tekstistä yhtään minkään näköinen :D (ekaa kertaa puhelimella postailen siis). Mutta niin! Jatketaan edelleen suklaalinjalla (onko maailmassa muka muuta syömisen arvoista?) ja tänään on vuorossa siis Cloettan Royal Rommirusina. Nyt on vähän ristiriitaiset fiilikset kum ehdin pari päivää sitten ostaa tämän itselleni, mutta sain tämän Cloettalta eilen postissa :D elikkäs.. Kai tämä on sponsoroitu postaus sitten ehkäpä. Niin ja pahoittelen kuvan patukan ulkomuotoa, tätini koira ehti sitä jo vähän maistelemaan :D

Patukalla on kokoa 42 grammaa ja hinta heilahtelee muistaakseni siinä euron kieppehillä.

Romminmakuista maitosuklaata ja rusinoita (10%). Ainekset: sokeria, kaakaovoita, täysmaitojauhetta, rusinaa, kaakaomassaa, herajauhetta (maidosta), rasvatonta maitojauhetta, maitorasvaa, emulgointiainetta (auringonkukka lesitiiniä), aromeja, suolaa. Maitosuklaassa vähintään 30% kaakaota. Saattaa sisältää pieniä määriä hasselpähkinää ja mantelia.

Olen aina tykännyt hirmuisesti etenkin punaisesta Royalista, siis siitä perus maitosuklaasta. Se vihreä hasselpähkinäkin on ihan kiva, mutta mielestäni ne pähkinän murut vain häiritsevät samettisesta suklaasta nauttimista :D saas nähdä mikä meininki on kun sekaan nakataan rommia ja rusinoita!

Ohhoh! Rommin tuoksu on vahva ja maistuukin heti kun suklaata saa suuhun. Maku ei kyllä itseasiassa ole mielestäni kovin vahva, vaan ennemminkin tuoksahduksen oloinen. Rusinat tuovat raikkautta ja erilaista makeutta kuin maitosuklaa. Patukka on oikeastaan aika lempeä ja pehmeä kokonaisuus. Ainakin aikuiseen makuun tämän luulisi kelpaavan oikein hyvin. Eli jos pidät liköörikonvehdeista, pidät varmasti tästäkin. Jos puolestaan ette ole liköörikonvehtien ystäviä, tästä voisi ehkä aloittaa tutustumisen ;) olin odottanut vähän vahvempaa rommin makua, mutta tämä on oikein hyvä alku! Rommi voisi sopia tumman suklaan kanssa myös oikein hyvin. Maitosuklaaversio on kuitenkin erittäin helposti lähestyttävä ja tätä kannattaa kyllä maistaa!

Olen suorastaan hämmästynyt, että Royal on Cloettan suklaata. En ole aikaisemmin sitä tiennytkään ja olen aina pitänyt Cloettan suklaita vähän turhan sokerisina ja koostumukseltaan vähän hassuilta. Tämä oli todellakiva uusi tuttavuus! Onneksi minulla odottaa kotona vielä toinen samanmoinen :3 Neljä karkkia!



lauantai 6. joulukuuta 2014

Karl Fazer Omenaa, krokanttia ja hasselpähkinää tummassa suklaassa


Heij murut! Ja hyvvää itseppäisyyspäivää! :)

Halusin olla nyt vähän isämmaallinen ja siispä tänään vuorossa on Fazerin uutuus. Tai siis onhan tämäkin ollut jo syksyn verran kaupoissa, mutta kuitenkin. Kyseessä on siis Fazerin Winter Edition, jonka tummaan suklaaseen on laitettu omenaa, krokanttia ja hasselpähkinää. Kuulostaa ihan tosi hyvältä ainakin mun korvaan! Kokoa levyllä on 200 grammaa ja hintaa oli tyypillisen Fazerin levyn verran, eli vähän päälle 2 e.

Tummaa suklaata, omenanpaloja (6%), hasselpähkinää (3%) ja krokanttia (2,5%). Ainekset: sokeri, kaakaomassa, kaakaovoi, hasselpähkinät, maitorasva, omenasose, omenatäysmehutiiviste, riisijauho, glukoosisiirappi, voi, hyytelöimisaine (E440), happamuudensäätöaine (E330), emulgointiaine (leitiini mm. soija), aromit, suola. Tummassa suklaassa vähintään 47% kaakaota. Saattaa sisältää pieniä määriä maitoa, muuta pähkinää, mantelia ja vehnää. Vähälaktoosinen.

Valmistettu Suomessa.


Tumma suklaa on vahvan makuista ja tosissaankin tummaa. Hampaissa rouskuu välillä krokantin paloja ja hasselpähkinää. Levyn maku on kuitenkin hyvin suklaavoittoinen. Omenaa ja muita makuja pitää oikeastaan ajatuksen kanssa makustella ja jonkin ajan päästä omenan maun tunnistaa hyvinkin selvästi. Se tuo tummaan suklaaseen ihanaa piristettä ja raikkautta ja sopii hyvin tähän levyyn. Krokantista olisin toivonut selkeämpää makua, ehkä jopa suolaisuutta. Tumma suklaa on ehdottoman hyvä valinta tämän kaltaiseen maustettuun levyyn, sillä maitosuklaan kanssa tämä olisi ollut todella imelää ja omenan makeus olisi taatusi kadonnut maitosuklaan makuun. Tästä olisi kiva saada jouluversio, jossa voisi olla vaikka kanelia tai jopa inkivääriä. Tätä levyä kannattaa ehdottomasti testata, jos tykkää yhtään tummasta suklaasta :) Neljä karkkia!


Olettekos jo päässeet maistelemaan tätä levyä? Mikäs on teidän lemppari Fazerinne?

lauantai 29. marraskuuta 2014

Marabou Skotte


Moikkelis!

Tänään jatketaan suklaalinjalla :3 Olen aikaisemminkin jo syönyt tätä suklaata, mutta päätinpä nyt arvostella sen tännekkin. Elikkäs kyseessä on Maraboun Skotte, joka tuli kauppoihin muistaakseni joskus alkuvuodesta tai viime vuoden puolella. Ei kuitenkaan nyt kovin uusi patukka, muttei myöskään mikään vanhuskaan. Hintaa sillä oli 0,80e ja kokoa on 50 grammaa. Sisällä on siis kaksi patukkaa, vähän niinkuin Tuplassa.

Suklaata täytteenä rusinoita nugaassa (75%). Ainekset: sokeri, kaakaomassa, palmuöljy, rusinat (13%), hasselpähkinät, kaakaovoi, herajauhe (maito), vähärasvainen kaakao, maitojauhe, voiöljy, mantelit, tärkkelyssiirappi, emulgointiaineet (soijalesitiini, auringonkukkalesitiini, E476), rasvaton maitojauhe, hunaja, kookos, stabilointiaineet (sorbitoli, invertaasi), inverttisokeri, riisijauho, suola, aromit, ohramallasuute, aprikoosi, vadelmat. Saattaa sisältää maapähkinää, muuta pähkinää, munaa ja vehnää.

Päällä on mielestäni lähes tummasuklainen kuorrute, joka on hyvin ohut. Sisältä paljastuu todella pehmoinen ja maukas sisus, jossa maistuu rusina ja hiukan kahvimainen nugaa. Hampaissa rouskuu myös hasselpähkinät. Pidän tästä patukasta, koska se on jotenkin niin uudenmakuinen. Lähiaikoina on tullut syötyä niin monta samantyyppistä , esim Snickers -versiota monelta eri valmistajalta, joten matkijapatukat ovat alkaneet jo vähän kyllästyttää. Tämä on pitkästäaikaa niin uudenlainen ja kiva patukka! Kannattaa ehdottomasti maistella! Maku on aika tumma eikä mielestäni lainkaan liian imelä. Namm. Neljä karkkia!


lauantai 22. marraskuuta 2014

Pirkka Konvehtilajitelma



Mmoikka moi!

Tänään voitais polkasta konvehtikausi käyntiin Pirkalla! Elikkäs bongasin kaupasta tällaisen Konvehtilajitelman, jota en ole ennen ainakaan nähnyt. Pakkauksessa on 12 konvehtia yhteensä 170 gramman edestä ja hintaa oli 4,90e. 

Maitosuklaalla, tummalla suklaalla ja valkoisella suklaalla päällystettyjä konvehteja. Ainesosat: sokeri, kaakaovoi, kaakaomassa, täysmaitojauhe, hasselpähkinät, kasvirasva (palmu, kookos, rypsi), glukoosisiirappi, rasvaton maitojauhe, kerma (maito), makeutettu maitotiiviste, maitorasva, stabilointiaine (E422), laktoosi, emulgointiaine (auringonkukkalesitiini, soijalesitiini), inverttisokerisiirappi, konjakki, aromit, alkoholi, herajauhe (maitovalmiste), Marc de Champange (samppanja), kaakaojauhe, kahvijauhe, maitoproteiini, emulgointiaine (E471), suola, vähärasvainen kaakaojauhe, säilöntäaine (E202). Saattaa sisältää pieniä määriä muita pähkinöitä, gluteenia ja kananmunaa. Osa konvehdeista sisältää alkoholia. 

Valmistusmaa Belgia.



 Nonniin! Aloitetaanpa! Ja maistellaanpa ekkana tuota vasemmassa ylänurkassa olevaa tummaa lehteä, eli Dark Caramel. Päällä on tujua tummaa suklaata ja sisällä on silkkinen kermatoffeetäyte. Oikein hyvää, vahva tummasuklaa ja makea toffee sopivat todella hyvin yhteen. Seuraaksi maistellaan tuota...hmm.. kiemuraista soikula juttua, joka on tuon lehden oikealla puolella. Se on nimeltään Creamy Mocha, joten jotain kahvista on luvassa. Oooo! Sisällä on vaalea kermainen mokkatäyte ja päällä on maitosuklaa kuorrute. Todella hyvää! Kahvin maku on ihanan hieno ja makea. Sydän on Brussels Milk Praliné, joka koostuu maitosuklaakuorrutuksesta ja hasselpähkinä-praliinitäytteestä. Voinette jo ehkä arvata mitä olen tästä mieltä..... mmMMMM! Hasselpähkinätäyte maistuu taivaalliselta. Voisin vaikka elää tällä :D Maitosuklaakin on todella hyvää! Sydämen vieressä oleva tummasuklaa pötkylä on kuorrutettu hasselpähkinärakeilla ja sisältä löytyy tuo samainen hasselpähkinäpraliinitäyte kuin vierustoverissakin. Tämä on nimeltään Marbre Dark ja tämäkin on todella hyvää. Tämä on maultaan astetta vahvempi tumman suklaan ansiosta ja hasselpähkinärakeet rouskuvat hampaissa kivasti. Nnam!


Seuraavaksi maistellaan tuota valkosuklaakuorrutteista mokkapapu-konvehtia. Sen nimi on Square White ja sisältä löytyy hasselpähkinätäyte. Tämä on jo reilusti makeampaa kuin edelliset konvehdit ja ihan järjettömän hyvää myös! Päällä oleva papu on suklaasta kyhätty ja miedon makuinen, joten sitäkään ei tarvitse kenenkään karsastaa. Vieressä oleva lahjapaketti on Milky Caramel, joka nimensä mukaisesti on maitosuklaalla kuorrutettu ja sisällä on kermatoffeetäyte. Tämäkin on melko makea ja täytteen seassa on jotain rouskuvaa. Sisällä on samanlainen täyte kuin ensimmäisessä konvehdissa. Mielettömän hyväähän tämäkin on!


Tuo valkoinen pallero on Mocha White. Toisin sanoen tämä konvehti on valkoiseen suklaaseen kiedottua mokkatäytettä. Hmm.. tämä on hyvin kahvimainen ja täytteen koostumus ei ole ihan niin hyvä kuin aikaisemmissa. Tämä nyt valitettavasti kalpeni muiden konvehtien rinnalla. Vähän äklö jälkimaku jäi... Seuraavakin konvehti on Mocha, eli maitosuklaalla päällystetty mokkakonvehti. Tässä täytettä ei ole yhtä paljon kuin edellisessä ja maitosuklaa pehmittää kahvin makua reilusti. Tämä on jo parempaa kuin tuo äsköinen! Lopputulemaksi suuhun jää mukava maitosuklaan ja kahvin häivähdys.


Nyt jäljellä on enää viimeiset neljä konvehtia. Aloitetaan tuosta maitosuklaalla kuorrutetusta pilkullisesta tapauksesta. Se on Choco Mousse, jonka sisältä löytyy suklaamoussetäyte ja päällä on suklaanonparelleja. Tämä kuulostaa aivan liian hyvältä.. Suklaamousse on jotenkin aivan erilaisen tuntuinen kuin nuo aiemmat täytteet. Paljon ilmavampi ja pehmeämpi. Hyvin Brunbergin Suukkomainen. Tämäkin oli todella hyvää eikä minun mielestä ainakana mitenkään liian makeaa. Nams! Tuolla kuvan alareunassa on valkoinen pallero, joka on nimeltään ihastuttavasti Diamond White. Sen sisällä on rapea hasselpähkinätäyte. Täyte on tosissaankin rapsakka, veikkaan että siinä on niitä samoja hasselpähkinärakeita kuin siinä Marbre Darkissa. Konvehti on hyvin makea ja näitä ei ehkä kärsi syödä kuin yksi (aivan kuin paketissa enempää olisikaan...). Oikein hyvää kuitenkin! Kuvan ylänurkassa on tummasuklaa kuorrutteinen Champange Ganache. Täytteenä on siis pehmeä suklaamassa-samppanjatäyte. Tässä samppanjan ja tumman suklaan maku on todella vahva ja sisällä oleva täyte on mönjämäinen ja pehmoinen. Erittäin tujun makuinen konvehti, mutta kivaa vaihtelua vaaleiden ja makeiden konvehtien sekaan. Ihan jees. Viimeisenä maistellaan Cuvette Gianduja -konvehtia (tuota kuppikakun näköistä). Siinä on maitosuklaakuppi, jossa on suklaa-hasselpähkinätäyte. Nams, tuo näyttää niin hyvältä! Ja tämähän on ehkä enemmänkin kuin miltä näyttää! Täyte sulaa suuhun hetkessä ja maku on ihan mielettömän hyvä! Hyvin samankaltainen kuin Maraboun Dubbel Nougatissa, mutta pehmoisempi koostumukseltaan. Ah! Äärettömän hyvää!

Kokonaisuudessaanhan tämä konvehtirasia on ainakin minun unelmien täyttymys. Itse en juurikaan välitä konvehdeista, joissa on likööri- tai marmelaadisisus, joten tämä paketti on aika lähellä täydellisyyttä. Harmittaa ehkä hiukan, että jouduin nämä konvehdit syömään puoliksi tuon toisen puolikkaani kanssa, sillä jokaista oli vain yksi kappale. Ja kyllähän näihin vielä himo jäi! Mutta mielestäni rasia on oikein soppelin kokoinen, eipähän tule morkkista puolen kilon suklaarasian ahmimisen jälkeen ja tämä kyllä riittää tyydyttämään kaikenlaiset suklaahimot. Tämä oli Pirkalta ihan nappisuoritus! Viisi karkkia!


Olettekos Te jo avanneet konvehtikautenne? Mikä on lempikonvehtirasianne ja millä perustein? Oletteko enemmän marmelaadikarkkien ystäviä vai saako joulurasia olla täpösen täynnä suklaisia herkkuja?


lauantai 15. marraskuuta 2014

Panda Lakumix Original



 Moikkelis murut!

Tänään palataan hetkeksi klassikoihin, eli maisteluvuorossa on Pandan Lakumix Original. Veikkaisin, että kaikki tietänevät kyseisen pussin. Välillä teki mieli saada vaihtelua uutuuksiin. Pussilla on kokoa 250 grammaa, mutta hinnasta ei ole haisua.. ehkä lähemmäs 3 euroa?

Sen seitsemän lakua sekaisin! Siellä ne ovat, kaikki seitsemän lakua suloisesti sekaisin, suussasulavassa sekamelskassa. On rapeaa, pehmeää, taipuisaa ja kipakkaa laatua, tätä ei todellinen lakunystävä voi jättää väliin. Kukas tällaisen lakuseurueen takana olisi ellei Vaajakosken Panda - Se Omintakeinen Makeinen. 

Lakritsisekoitus. Ainesosat: siirappi, vehnäjauho, sokeri, glukoosi-fruktoosisiirappi, kasvirasva, melassi, lakritsiuute, kaakaovoi, riisitärkkelys, täysmaitojauhe, maissitärkkelys, kaakaomassa, tärkkelyssiirappi, sakeuttamisaine (E414), väri (E153, E171, E120, E100, E160a, E141), happamuudensäätöaineet (E330, E331), ammoniumkloridi (salmiakki), aromit (mm. anisöljy, vanilliini, piparminttuöljy), pintakäsittelyaineet (kasviöljy, E903, E901, E904), emulgointiaine (lesitiini), rasvaton maitojauhe, liivate. Keltainen rae sisältää maitosuklaata.


 Maistellaanpas! Tuo kuvassa etualalla oleva lakumatto on nimeltään Verraton Vanilja ja maultaan vanilja-täytelakritsi. Vaniljatäyte rapsahtelee kivasti hampaiden välissä ja lakun maku on tosi pehmoinen ja hempeä. Tosi hyvvää! Nams! Tuolla taustalla näkyy mustia ja punaisia lakuja. Musta laku on se perinteinen Pandan lakrtisi ja se onkin ristitty Vaajakosken Päälliköksi. Nämä lakut ovat hauskoja, koska toisivaan ne ovat todella pehmoisia ja toisinaan ihanan sitkeitä ja vähän kuivahtaneita. Nämä kuuluvat juurikin tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Ihana tuttu laku. Tämä lienee lakritsesta samanlainen kuin Fazerin maitosuklaa suklaista. Kaikkia muita lakuja tulee verrattua juuri tähän. Punainen lakritsi on päällikön morsmaikku eli Pomon puoliso. Ja kuten ulkomuodosta voisi päätellä, se on maultaan mansikkainen täytelakritsi. Tästä tulee heti mansikka Snöre mieleen, vaikka koostumus onkin erilainen. Tämä on mukavan makea ja täytteessä on ehkä häivähdys kirpakkuutta. Todella hyvää tämäkin.



Pussissa on kolmen hiukan perinteisemmän lakun lisäksi neljää eri sorttia raelakuja. Aloitetaanpas tällätavalla länsimaalaisittain vasemmasta reunasta, eli mustasta raelakusta, ystävien kesken Sukkelasta Salmiksesta. Se on siis salmiakkilakurae, joka on maultaan jo selvästi muita tujumpi. Kovan ja ohuen kuoren sisällä on ihana suolainen ja vahvan makuinen salmiakkimönjä. Jotain viehkoa mentholimaista tässä myös on... liekkö sitä anista, josta ainesosaluettelossa oli maininta. Mausta tuli myös hiukan Pantteri karkit mieleen. Tämä rae raikastaa pussin makeiskaartia todella kivasti. Mustan palleron vieressä on Vihreä Viiva, joka on nähtävästi perinteinen lakurae. Tämäkin on sisältä pehmoinen, mutta en nyt oikein osaa ihastua tähän. Fiilis jää nyt jotenkin puolitiehen. Syötävää tosin, mutta tähän mennessä tämä kyllä jää valitettavasti hännille. No entäs tuo valkoinen, Lentävä Liitu sitten? Se on maultaan piparmintun makuinen lakurae, ja sen kyllä tunnistaakin. Tämäkin on pehmoinen syötävä ja kivan raikas maultaan. Oikein mukava piriste pussissa. Viimeisimpänä, muttei millään muotoa vähäisimpänä olisi vuorossa sitten tuo keltainen Pandan Pallero. Tämä ehkä oli hiukan taktikoituakin, sillä tiedän, että tämä on pussista ehdoton lempparini. Ostan näitä aina irtokarkkeja ostaessani :3 Kyseessähän on siis suklaalakurae. Ja mikäli minusta on kyse, suklaa menee aina heittämällä aivan kaiken ohi. Keltaisen kuoren alla on paksu maitosuklaakerros (joka tietenkin on Pandan maitosuklaata <3) ja sisimmässä on pieni lakupallero. Jotenkin tämä on mielestäni niin yksinkertaisen täydellinen yhdistelmä. Järjettömän hyvväää!

Mutta entäpäs kokonaisuus sitten? No eihän se nyt ole ihmekkään, että tämä on yksi hyvin pitkään hyllyllä roikkuneista pusseista. Tämähän on todella hyvä kokonaisuus ja sisältö on erittäin hyvä ja selvästi harkittu. Itselläni ei juurikaan tule ostettua lakritsipusseja, mutta tämä voisi olla juurikin se, jonka ostaisin. Viisi karkkia!


Mitäs Te tykkäätte Pandan Originaalista? Oletteko lakun rakastajia vai tuleeko sitä syötyä juuri koskaan? Mikä on lemppari Panda-pussinne?

lauantai 1. marraskuuta 2014

Marabou Crispi


Heij murut!

Tänään maistellaan Maraboun uutuuksia aika hyyyvin pitkästä aikaa. Nyt vasta itseasiassa tajusin kuinka pitkä aika viime Marabousta on! Tämä on kummallista siksi, että se on kuitenkin yksi lempisuklaamerkeistäni. Maisteluvuorossa on nyt siis Crispi Peanut & Toffee ja Puffed Rice & Toffee. Saas nähdä kumpi vie voiton ;) Patukoilla on kokoa 60 grammaa ja molemmissa on kaksi patukkaa, kuten esimerksiksi Tuplassa. Hinta heiluu muistaakseni jossain euron tienoilla.



Crispi Peanut & Toffee

Maitosuklaata, jossa maapähkinärouhe- ja toffeetäyte (30%). Ainekset: sokeri, maapähkinät 19%, kaakaomassa, maitojauhe, sokeroitu rasvaton maitotiiviste, tärkkelyssiirappi, kaakaovoi, palmuöljy, stabilointiaineet (sorbitoli, invertaasi), emulgointiaineet (soijalesitiini, E476, auringonkukkalesitiini), voiöljy, suola, aromit. Saattaa sisältää pähkinää, munaa ja vehnää.

Tuoksuu ihan Snickersille. Tämä johtunee luonnollisesti maapähkinän ja suklaan kombosta. Maapähkinät on rouhittuna kuorrutteessa ja ne rapisevat kivan pehmoisesti hampaissa. Sisällä oleva "toffeemönjä" on kuorrutettu tummemmalla suklaalla. Tuo toffeemönjä on ehkä enemmänkin toffeen makuista kuin toffeeta. Tai itse olen ainakin aina käsittänyt toffeen sellaisena notkeana kastikkeen tapaisena. Tämä on enemmänkin samantyyppinen kuin Snickersin nougat sisus, mutta maistuu erille. Vaikka olen vertaillut tätä nyt monesti isoon Ässään, tämä on maultaan kuitenkin aika erilainen. Toki samantyyppistä vivahdetta on, mutta toisin kuin yleensä Snickers jäljitelmien kanssa, tätä tehdessä ei tee mieli sitä oikeaa Snickersiä. Tämä on aika onnistunut omana itsenäisenä suklaapatukkana. Tämä oli tosi hyvää ja tulen varmasti ostamaan tätä toistekin. Neljä karkkia!




Crispi Puffed Rice & Toffee

Maitosuklaata, jossa riisikrispi- ja toffeetäyte (30%). Ainekset: sokeri, maitojauhe, kaakaomassa, kaakaovoi, sokeroitu rasvaton maitotiiviste, tärkkelyssiirappi, riisikrispiä 6% (riisijauho, sokeri, tärkkelyssiirappi, suola, ohramallasuute, emulgointiaine (E471), palmuöljy, stabilointiaine (sorbitoli), emulgointiaineet (soijalesitiini, E476, auringonkukkalesitiini), voiöljy, suola, aromit. Saattaa sisältää pähkinää, munaa ja vehnää.

Tämä tuoksuu jotenkin tosi jännälle. Tulee vähän joulukonvehtifiilis. Ja nyt puraisun jälkeen tuli mieleen Lion-patukka (joita löytyy taas kaupoista <3<3<3<3). Suklaa kuorrute ja riisikrispit on aika jämerä puraistava ja niiden sisältä löytyy samanlainen toffeemönjä kuin sisaruksensa sisästä. Tämäkään ei kuitenkaan maultaan muistuta juuri ollenkaan Lionia. Jännää! Tämä on myös tosi hyvää ja oikein kiva vaihtelu toiselle patukalle. Kummatkin ovat aika samantapaisia, mutta kuitenkin melko erilaisia keskenään. Ostan varmasti tätäkin joskus uudestaan! Neljä karkkia!


Olettekos päässeet jo näihin käsiksi? Nämä ovat kuitenkin jo hyvän aikaa kauppojen hyllyillä pyörineet! Mitäs piditte? :)

lauantai 25. lokakuuta 2014

Ben&Jerry's Core All or Nut-ting


Mmöi!

Miepä oon justiinsa niinki pölijä, että ku taivaalta tullee pikku-ukkoja kissojen ja koirien kera, mie tahon jäätellöö. Ja etenkin tahon sitä sillon ku pihalla on lunta ja loskaa ja kun takana on hirmuinen työpäivä. (Huomatkaa! Palkinto-peruste! Mutta tämän minä ihan aikuisten oikeesti kyllä ansaitsinki!) Tänään siis maistellaan Ben& Jerry'siä taas piiiitkästä aikaa ja nyt on vuorossa Core versio All or Nut-ting. Sain taas pohtia jätskihyllyllä pienen iäisyyden, että minkä otan, mutta koska olen tällainen hasselhullu, päätin ottaa tämän. Törpöllä on kokoa 500 ml ja hintaa oli 4,99e (koska K-kauppojen tarjous!).

Kaakao-hasselpähkinäydin (12%), jonka ympärillä suklaakermajäätelöä ja hasselpähkinäkermajäätelöä sekä suklaanmakuisia paloja. Ainesosat: kerma (25%), vesi, tiivistetty rasvaton maito, sokeri, hasselpähkinätahna (4%), glukoosisiirappi, ruskea sokeri, kaakaojauhe, kookosöljy, kananmunankeltuiainen vapaiden kanojen munista, vähärasvainen kaakaojauhe, rasvaton maitojauhe, stabilointiaineet (gurakumi, karrageeni), emulgointiaine (soijalesitiini), suola, maitorasva, vaniljauute. Sokeri, kaakao ja vanilja ovat Reilun kaupan raaka-aineita, yhteensä 21%.


Hasselpähkinäpuoli on aivan taivaallisen hyvää! Se näissä Ben&Jerry'seissä on parasta, että nämä maistuvat aina sille mille pitääkin. Tämäkin maistuu aivan hasselpähkinöille. Jäätelössä on hiukan kahvinen sivumaku mielestäni, mutta se ehkä kuuluu hasselpähkinään. Olen monesti huomannut kahvin vivahteen eri hasselherkuissa. Mausta tulee myös mieleen Maraboun Dubbel Nougat -patukka. Tämä on lisäksi myös aika makea, mutta imelä ei mielestäni kuitenkaan. Suklaajäätelö puolestaan täynnä isoja suklaahippuja ja maistuu todella hyvälle. Oikein tyypillinen B&J suklaajäätelö. Mielestäni maku on aika tumman puhuva ja hyvin vahva. Etenkin heille, jotka eivät tummasta suklaasta välitä tämä voi olla jopa liian vahva maku, mutta hasselpähkinäjäätelö keventää tätä oikein mainiosti. Entäs se mönjä siellä keskellä sitten? No sehän on luonnollisesti ehkä paras kohta koko jäätelössä :D Tämä on todella pähkinäinen ja tuntuukin siltä kuin söisi mössättyjä hasselpähkinöitä. Ehkä ne kaiken maailman suklaa- ja pähkinä levitteet voisivat olla aika lähellä tätä? Minulla ei oikein ole niistä kokemusta. 

Kokonaisuudessaan jäätelö on ihan mielettömän hyvää. Tästä ei kyllä mitään pahaa sanottavaa keksi. Tämä pelasti työpäivän uupumukseni kirkkaasti! Kipinkapin kaikki maistelemaan! Viisi karkkia!!!



Mitäs te olette mieltä? Oletteko vannoutuneita B&J-faneja vai onko B&J hehkutus teillle täysin vierasta? Entäs mitä olette mieltä niistä marjaversioista? Tai niistä uusista Greek-purkeista? Itse olen aika keskittynyt lähinnä nuihin banaani, brownie tai cookie dough -purnukoihin, mutta ehkä pitäisi joskus hypätät tuntemattomaan ja maistella jotain ihan muuta?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kompiaiset, irttarit, irttikset, irkkarit, mököjä vai irtokarkit?


Moikka muruset!

Tänään on tämän neitokaisen synttärit ja päätinpä sen kunniaksi raottaa vähän verhoa minun lemppari karkkien maailmaan. Monet ovat pyytäneet postausta lempi-irtokarkeistani ja tässäpä se nyt tulee! En nyt keskity maistelemiseen vaan esittelen lempparini kuvina ja kommentoin karkin syömismaneereja ehkä hieman.



Olen ehkäpä maailman paras (vaikka itsesanonkin) keksimään itselleni tekosyitä karkin ja herkkujen syömiseen. Useimmiten syön karkkia, koska mielestäni ansaitsen sen jotenkin. Olen ehkä selvinnyt rankasta työ+koulupäivästä ja haluan palkita itseni päivän aherruksesta. Kouluhommien valmiiksi saattaminen tai esimerkiksi kotityöreipastelu voivat olla tämän tyyppistä toimintaa. Olen saattanut myös olla kauhean ahkera noin niin kuin fyysisellä tasolla ja kyllähän sitä nyt jotain pientä voi aina maistella....krhm. Toisaalta päivä on saattanut olla vaikka henkisesti kauhean raskas ja silloinhan tarvitsee ehdottomasti jonkun sortin lohduttamista, esimerkiksi suklaata. Ja jos oikein tekee herkkuja mieli, esimerkiksi vesisadekin saattaa riittää tekosyyksi herkutteluun! (Kamoon! Onko mitään ihanampaa kuin käpertyä viltin mutkaan kirjan ja suklaalevyn kanssa kun sade ropisee ikkunalautoihin?) Tämähän tietenkin näin syksyisin on aika hasardi herkuttelutaktiikka kun vettä sataa vähän väliä... 

Totta kai herkkujen syöminen voi olla myös paha tapa tai tottumus. Jopa tuo lohduttautuminen ja itsensä palkitseminen herkuilla voivat olla pahoja tapoja, jos itseä ei osaa hemmotella mitenkään muuten. Myös tylsyyteen syöminen, johon sorrun myös usein, voisi olla asia, jota haluaisin ehkä vähän rajoittaa.


Olen tainnut täällä blogissakin muutamaan kertaan sanoa, etten usko karkkilakkoihin tai yleensäkään minkäänlaisiin kieltoihin tai sääntöihin. Minulle itselleni sopii enemmän semmoinen hyvän kautta rajoittaminen, ei tarkoitushakuinen välttely. Tämä tuli jälleen todistettua elokuussa, kun päätin koittaa saada herkkujen syöntiä kuriin kesäisten höpötysten jäljiltä. Olin viikon syömättä karkkia ja muita herkkuja. Tämä viikko loppui siihen, kun en osannut antaa itselleni lupaa juoda edes omenamehua. Kyllä, tämä kuulostaa hyvin överiksi menevältä ja sitä se olikin. En tehnyt itselleni tarpeeksi tarkkoja sääntöjä ja se johti siihen, että en osannut antaa itselleni lupaa laittaa suuhun mitään, mikä olisi tuottanut mielihyvää. En halunnut tällaisen olon pääsevän yhtään pidemmälle, sillä olen katsonut vierestä miten karkkilakon aloittaminen johti seitsemän vuoden syömishäiriöön. Siispä pakotin itseni jälleen syömään kaikenlaisia herkkuja vaikka mieli ei välttämättä tehnytkään. En pitänyt yhtään siitä, mitä tällainen lakkoilu mielelleni teki. 

Muutaman kerran koettuani tuollaisia mielenväännöksiä, tulin siihen tulokseen, että jos haluan herkkuiluani jotenkin rajoittaa se pitää tehdä hyvän kautta. Silloin kun herkkuja tekee mieli, mietin ensin milloin olen viimeksi syönyt tai juonut vettä. Kroppa huutaa helposti sokerin perään (tai ainakin tulkitsemme sen herkunnäläksi) vaikka sillä olisi vain jano. Tyhjään mahaan en kovin usein karkkia halua syödä, koska siitä tulee nopeasti äklö olo. Ja nälkäisenä tulee muutenkin vedettyä sokeriöverit hyvin nopeasti ja arvaamattomasti.

Kaikista näistä himoista huolimatta minulla voi olla kaapissa kasa suklaalevyjä, joihin minulla ei välttämättä viikkoihin tee mieli koskea. Tai ei tule vain koskettua. Tämä on hyvin suuressa ristiriidassa asuinkumppanini kanssa, koska hän syö yleensä koko kämpän tyhjäksi herkuista (ja mikä epäreiluinta, mikään herkkumäärä ei edes näy hänessä!). Asunnossamme ei siis kauhean pitkään herkut pysy, vaikken edes itse olisi niitä syömässä :D 

Nyt olen yrittänyt ottaa herkkuilua hallintaan viikonloppuisella herkkupäivällä, mutta en ota liian vakavasti lipsahduksiakaan. Sokerimorkkikseen en kovin usein jaksa tuhlata aikaani. Kun herkku on kerran suusta alas mennyt, niin sitä on mielestäni turha morkkistella tai soimata itseä sen takia. Parempi enemmänkin ottaa opiksi ja löytää ne omat rajat vähän niinkuin muissakin asioissa. Tietynlainen sallivuus ja lempeys itseä kohtaan on vapauttanut sen "kielletyn herkun himon", joka tulee helposti karkkilakkojen myötä. Kun ymmärtää sen, että saan syödä mitä vain milloin haluan, mutta juuri nyt minun ei ehkä tarvitse, olo voi yllättävästi helpottua. Näihin himoihin auttaa totta kai säännölliset ruokarytmit, jotka itselläni ovat miltei orjalliset (Lähinnä siitä syystä, että kroppani huutaa syötävää miltei kellon tarkkuudella ja, siitä ettei minusta ole nälkäisenä oikein mihinkään. Lisäksi yhden päivän huono syöminen kostautuu seuraavana päivänä suunnatttomana nälkänä ja kärtyisyytenä).


Mutta voi ah! Nämä irtokarkit ovat ehkä suurin himoni ja samalla suurin paheeni. Rakastan irtokarkkeja ja ostan aina samanlaisen pussin. Irtokarkit tulee ostettua lähinnä Makuunista tai Filmtownista tai K-market ketjun irtokarkki alesta. Ongelmana siinä on se, että irtokarkit ovat ainoita karkkeja, joiden syöminen minun on hyvin vaikea jättää kesken. Yleensä n. 300-500 gramman pussin syömiseen menee kolmisen päivää, mutta jokaisena päivänä syön irkkareita lähes ähkyyn tai ällötykseen asti. Esimerkiksi suklaalevyn tai jonkun kaupan pussin voin helposti jättää puolikkaana kaapin pohjalle lojumaan viikoiksi, mutta jos kyseessä on irtokarkkipussi en jostain syystä voi päästää sitä mielestäni, jos tiedän sen olevan jossain kaapin perukoilla. Kuvien pussin sisuksen syötin eilen illanistujaisissa kavereille  ja vältyin onneksi sokeriähkyltä, mutta sain irtokarkkeja himoni taltuttamiseksi, ovelaa! Olen muutenkin huomannut, ettei illanistujaisissa tule syötyä niin kauheasti herkkuja kuin yksin ollessa. Ehkä syy on siinä, että oma suuni käy niin kovasti, etten jouda syömään mitään :D

Mutta! Mitäs ajatuksia pohdiskeluni herätti Teissä? Onko Teilläkin irtokarkkien kanssa samat pohjattomat himot? Onko Teille tullut omantunnon kolkutuksia herkuttelun lomassa tai onko karkkilakkoilu mennyt överiksi? Miten Te hillitsette omia karkinsyönti himojanne? Entä mistä syystä yleensä syötte karkkeja? Jos syy on pätevä, onko omatunto kiltisti hiljaa herkuttelun ajan? Tuleeko sokerista morkkista?

lauantai 11. lokakuuta 2014

Fazer Pure Dark 70% Cocoa & Twist Of Mint


Heipsan! Nytten maistellaan Fazerin uusia Pure Dark -levyjä. Otin maisteluun perinteisen tumman suklaan ja minttuvivahteisen tumman suklaan, koska mielestäni nämä ovat parhaimmat mittarin uusien suklaalevyjen maistelussa. Nämä pienokaiset löytyivät Stockmannilta erikoistarjouksessa 2 e/kpl. Normaalihinta taisi olla 2,75e. Kokoa levyllä on 95 grammaa. 




Pure Dark 70 % Cocoa: Finest Dark Chocolate

Tummasuklaa. Ainesosat: kaakaomassa, sokeri, kaakaovoi, kaakaojauhe, maitorasva, luontainen aromi (vanilja), emulgointiaine (lesitiini, mm. soija). Suklaassa vähintään 70% kaakaota. Saattaa sisältää pieniä määriä maitoa, pähkinää, mantelia ja vehnää.

Valmistusmaa Suomi.

Kuten kuvasta näkyy näissä molemmissa levyissä on aivan äärettömän ihana muotoilu! Ensinnäkin jo levyn ulkokuori on mielestäni aivan upea. Puhumattakaan sitten itse levystä! Tämä on täynnä erikokoisia paloja ja niissä on erilaisia kuvioita. Levyä on suorastaan mahdoton palastella mitenkään erittäin hienosti (pieni esteetikko ja perfektionisti sisälläni kiljui kauhusta, kun jouduin murtamaan tästä epämääräisiä paloja). Levy tuoksuu ihan mielettömän hyvälle. Levy on ihanan ohut ja suklaa sulaa suussa nopeasti. Suklaa on mielettömän vahvan makuista ja täyteläistä. Tässä on myös tummalle suklaalle tyypillinen hieman kitkerä maku, joka piristää jytyä makua hyvin. Suklaa on todella hyvää ja pieksee mennen tullen semmoiset vähän heppoisemmat tummat suklaat. Kuten myös ainesosalistasta näkee, tässä ei ole mitään ylimääräistä. (Huomatkaa myös, että listassa kaakaomassa on sokeria ennen!) Viisi karkkia!




Pure Dark 70% Cocoa Twist Of Mint: Finest Dark Chocolate with Mint Infusion

Mintunmakuista tummaa suklaata. Ainesosat: kaakaomassa, sokeri, kaakaovoi, kaakaojauhe, maitorasva, luontaiset aromit (vanilja, minttu), emulgointiaine (lesitiini, mm. soija). Suklaassa vähintään 70% kaakaota. Saattaa sisältää pieniä määriä maitoa, pähkinää, mantelia ja vehnää.

Valmistusmaa Suomi.

Tämä levy tuoksui jo heti avaamisen jälkeen vahvasti mintulle. Tässä on samanlainen täyteläinen ja vahva tumman suklaan maku kuin edeltävässäkin levyssä. Tässä on lisäksi vahva ja selkeä mintun maku. Pidän tästä levystä, koska minttu maistuu kaikkialla suklaassa, eikä se ole kovina palasina ympäri suklaata niin kuin yleensä. Tätä voi maistella jotenkin kokonaisvaltaisemmin, kun suussa ei pyöri palasia, vaan minttu maistuu kaikkialla. Itse tunnustaudun ehdottomaksi minttusuklaafaniksi ja tämä on kyllä ehdottomasti mieleeni! Viisi karkkia!





Psst! Näistä levyistä löytyy myös muita mielenkiintoisia makuja kuten Kahvi & Kardemumma sekä Paahdettu Maissi.

Pssst! Näistä tuli muuten myös aika törkeän hyvää suklaamoussea ;)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Cloetta Tupla is Nuts


Moikkamoi! Ja sori pikkunen viivästys! Mulla oli pyhä tarkoitus tehä tämä postaus jo viime perjantaina, mutta no elämä on ja sitä rataa, mutta parempi myöhään kun ei millonkaan ;) Tänään maistellaan uusinta Tupla is Nutsia. Tämäkin patukka tuli Cloetta-postin mukana ja nyt vihdoin saan aikaiseksi maistella tätä. Hinnasta ei ole hajuakaan, mutta kenties normi Tupla-luokkaa. Painoa patukalla on 80 grammaa. 


Maitosuklaata, mantelia (3%) ja riisimuroja (2%), kaakaonougattäytteellä (48%), jossa hasselpähkinärouhetta (12%). Ainekset: glukoosi-fruktoosisiirappia, sokeria, hasselpähkinää, rasvatonta maitojauhetta, kaakaovoita, palmurasvaa, kaakaomassaa, mantelia, herajauhetta (maidosta), riisimuroja (riisiä, vehnänalkoita, vehnätärkkelystä, sokeria, suolaa), vähärasvaista kaakaojauhetta, maitorasvaa, laktoosia, maitoproteiinia, emulgointiaineita (auringonkukkalesitiiniä, E476), aromeja, suolaa. Saattaa sisältää pieniä määriä soijaa, ohraa-, ruis- ja kauragluteenia ja maapähkinöitä. Maitosuklaa sisältää vähintään 27% kaakaota.


Ja maistellaanpa. Hmm. Tämä on jotenkin erikoista. Riisimurot rouskuvat hampaissa kivasti ja aluksi suklaa maistuu ihan hyvälle. Toisella puraisulla tämä alkaa maistumaan kuitenkin aika omituistelta.. Jotenkin... pahalta. Tai semmoiselta teolliselta ja teennäiseltä. Ihan kuin feikkisuklaalta. Tämä on sinänsä kyllä sääli, koska tykkään tavan-Tuplasta ihan todella paljon! Mutta en kyllä tiedä, että mitä ihmettä tälle on nyt tapahtunut, mutta oman kieleni päällä tämä ei ole kyllä erityisen hyvää. Mutta kertokaapas Te arvon lukijat, mitä olette tästä mieltä! Olen nimittäin kuullut, että jotkut tykkäävät tästä ihan hirvittävän paljon, mutta minä en nyt kyllä syttynyt. Kommenttia! Kommenttia! Itse annan tälle kaksi karkkia.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Fazer Pantteri Black&White


Moikkelis! Jälleen päästään uutukaisten karkkien kimppuun. Tänään on vuorossa Fazerin minimpiversio Lumi Pantterista eli Pantteri Black & White. Pienemmän pussin lisäksi tässä on myös pienemmät karkit, mutta käsittääkseni maut ovat kuitenkin suurinpiirtein samat. Pussin hinta heilunee jossain parin euron paikkeilla, tähän hätään en tarkkaa summaa muista. Kokoa pussilla on 180 grammaa.

Makeissekoitus. Ainesosat: sokeri, glukoosisiirappi, muunnettu tärkkelys, vehnätärkkelys, liivate, lakritsiuute, ammoniumkloridi (salmiakki), suola, sakeuttamisaine (E414), happamuudensäätöaineet (E270, E325), värit (E171, E153, E120, E141, E160a, E100), aromit.

Valmistettu Suomessa.


Kuten Lumi Pantterissa, tässäkin karkit ovat yltäpäältä tomusokerissa. Paitsi tietenkin tuo ainut salmiakki, vaikka sekin on ottanut pussissa hyöriessään vähän tomuosumaa. Tähän postaukseen on siis melko vaikea eritellä kutakin makua, koska joutuisin syömään koko pussin (voi harmi!). Koitan siis kuvailla kokonaisuutta yksityiskohtien ruotimisen sijaan. Mutta itseasiassa tuosta salmiakista voisin sen verran sanoa, että se maistuu milteipä mausteiselta! Se on hyvin vahvan makuinen ja melko pehmoinen. Tämä voisi olla lähellä sitä vihreän Pantteri-pussin pehmeää salmiakkia (niitähän oli kahdenlaisia eikö vain?). Vaikka varmaankin tämä on se Lumi Pantterin pieni salmiakkitassu, en nyt muista miltä se maistuu, viime kerrasta on jo tovi. Lievä mentholin maku on kuitenkin tarttunut tähänkin tassuun ja se hohkaa suussa hauskasti. Voimakas salmiakki tuo oikein kivan balanssin hedelmäkarkkien keskelle.

No entäs nuo muut sitten. Ainakin niiden koostumuson tyypillistä Pantteria. Semmoista mukavan sitkasta pureksittavaa. Aika lähellä sitä, miltä karkin mielestäni kuuluukin hampaiden välissä tuntua. Kaikkien hedelmien mukana pelmahtaa ihana mentholin raikkaus. Paras yhdistelmä on siltikin syödä salmiakki ja hedelmä yhtä aikaa :3

Pussi on mielestäni ihan kiva lisä karkkihyllyyn, vaikka se onkin "jo nähty". Lumi Pantteri pussi on niin jättimäinen, että itselläni ei ainakaan ole kovin montaa kertaa sitä tullut ostettua. Mutta tämä pikkuisempi koko voi olla jo helpommin lähestyttävämpi. Tuo tämä ainakin vaihtelua niiden iänikuisten vakipussien keskelle :D Mutta joo, ihan jees. Ei mitään maata mullistavia kokemuksia, mutta kiva lisäuutuus. Neljä karkkia.


lauantai 20. syyskuuta 2014

Cloetta Sprinkle Mint & Crispy Rain + Salted Ice Cream waffel




Heips! Tänään taas maistellaan uutuuksia ja ehkä tämän hetken söpöimmissä pakkauksissa! Kyseessä on siis Cloettan isot suklaalevyt Mint & Crispy Rain ja Salten Ice Cream Waffel. Cloetta muisti minua näillä 165 gramman söpöläisillä ja enhän minä malta olla näitä enää pitempään maistelematta. Mennäänpä siis suoraan asiaan!



Mint & Crispy Rain

Cloetta ripsautti tähän suloiseen suklaaseen riisirakeita ja pirteää mintun makuista rouhetta. Kun käytät hiukan mielihuvitustasi, Sprinkle on kuin virkistävä viuhahdus suviyössä.

Maitosuklaata (84%), riisimuroja (8%) ja piparmintturouhetta (8%). Ainekset: sokeria, kaakaovoita, täysmaitojauhetta, rasvatonta maitojauhetta, kaakaomassaa, kasvirasvoja (palmu, shea), riisijauhoa, glukoosisiirappia, vehnänalkioita, vehnätärkkelystä, emulgointiainetta (soijalesitiini), aromeja (mm. vanilliini), kasviöljyä (auringonkukkaöljy), luontaista aromia, suolaa. Saattaa sisältää pieniä määriä hasselpähkinää ja mantelia. Maitosuklaa sisältää vähintään 25% kaakaota. 


Suklaa on täynnä pikkuruisia riisimuropalleroita. Tämä on ihan mielettömän hyvää! Minttu maistuu ihanan raikkaalle ja riisimurot rapisevat hampaiden välissä kivasti. Maitosuklaan maku on tyypillistä Cloettaa, siihen haluaisin jotain ytyä kuten aina, mutta kokonaisuudessaan tämä on aivan älyttömän hyvvää! Mukavaa vaihtelua minttusuklaisiin tämä on siinäkin mielessä, että tässä ei ole kovia krokantin palasia, jotka jähmettyvät hampaitten väliin. Omnomnom! Parasta minttusuklaata toistaiseksi! Ehdottomasti vakkarisuklaisiin! Viisi karkkia!





Salten Ice  Cream Waffel

Cloetta sirotteli tähän ihanaan suklaaseen jätskivoffelin murusia ja ripauksen suolaa. Kun käytät hieman mielihuvitustasi, Sprinkle on kuin makea pusu biitsillä.

Maitosuklaata (84%), vohvelinmuruja (8%) ja suolaista krokanttia (8%). Ainekset: sokeria, kaakaovoita, täysmaitojauhetta, rasvatonta maitojauhetta, vehnäjauhoa, kaakaomassaa, kasvirasvoja (palmu, shea), inverttisokeria, voita, glukoosisiirappia, suolaa, emulgointiaineita (soijalesitiinia, auringonkukkalesitiiniä), kasviöljyä (kookos), nostatusainetta (natriumkarbonaattia), aromeja (mm. vanilliini). Saattaa sisältää pieniä määriä hasselpähkinää ja mantelia. Maitosuklaa sisältää vähintään 25% kaakaota. 


Ja sitten tämän söpöläisen vuoro. Olen aivan täysin rakastunut ainakin tämän levyn ulkomuotoon. Mikä tahansa, millä on nuin muhkeat viikset sulattavat kyllä minun sydämeni! Mutta mikäs on maun laita? Ihan tosi jännää! Ihan yllätyin tämän suolaisuudesta! Suklaan seassa oleva vohveli pehmentää ihanasti suklaata ja krokantti rapsahtelee kivasti hampaissa. Tämä on jotenkin niin uuden makuista. Suolan ja makean kombinaatio on yksinkertaisesti niin täydellinen. Tätäkin tulee ostettua varmaan muutama levy :3 Viisi karkkia!


Ps. Herkkusuille tiedoksi: Cloetta jakaa Facebook-sivullaan maananataina 22.9 alkaen 500 kpl Cloetta Sprinkle Salted Ice Cream Waffel -levyjä joka päivä 1.10. asti.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Cloetta TV Mix Action


Heissan alla! Tällä viikolla postiluukusta kopsahteli vähän Cloetta-postia ja paketista löytyi muun muassa tämä uutuuspussi, eli uusin Tv Mix Action. Kokoa pussilla on 325 grammaa ja kaupassa hinta pyörii varmaankin kahden ja kolmen euron välillä. 

Makeissekoitus. Ainekset: sokeria, glukoosisiirappia, muunnettua tärkkelystä, liivatetta, lakritsiuutetta, ammoniumkloridia (=salmiakkia), melassia, happoa (maitohappoa), kokonaan kovetettua kasvirasvaa (palmu), aromeja, kasviöljyjä (kookos, palmu), suolaa, karamellisoitua sokeria, värejä (E100, E120, E141, E150c, E153, E160a, E171), pintakäsittelyaineita (mehiläisvahaa, karnaubavahaa), paprikauutetta, tiiviteitä (mustaviinimarjaa, porkkanaa), hyytelöimisainetta (arabikumia), vehnäjauhoa.



Ruvetaanpa maistelemmaan! Ekkana on vuorossa pussin hedelmäviinikumit. Aloitetaanpa ylhäältä, eli keltaisesta. Se on aika hyvin hassun makuinen! Suoraan sanottuna minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tämä oikein on. Sitruunaa eikä appelsiinia ainakaan. Enkä edes osaa sanoa pidänkö tästä :D Jotenki kauhean hämmentävää! Vaalea karkki ei ole onneksi yhtä hämmentävä ja itse asiassa aika erittäin hyvää. Ihan kuin päärynää tai jotain vastaavaa. ihan todella hyvää! Oranssi on jotenkuten appelsiininen, mutta tässä on selvästi häivähdys jostain muustakin. Aika mausteisen kuuloinen ehkä. Ihan hyvää kuitenkin. Vihreä on myös tosi hyvää. Aika jännä tämäkin kyllä, jotain tuttua tässä on, mutta en oikein osaa laittaa sitä sanoiksi. Punainen on marjainen ja mukavan lempeän makuinen ja makea. Oikein kiva lisä. Ruskea on ihan selvä cola ja aika hyvän ja vahvan makuinen sellainen. Näiden karkkien koostumuskin oli mieleeni: niissä on päällä ns. kuori, joka puraistessa muuttuu valkeaksi ja sisälmys on hiukan pehmoinen. Kivaa kun on jotain mitä hiukan pureksia :)



Maistellaas välissä vähän mustia karkkeja.  Kuvassa on päällimmäisenä salmiakki kuula, joka on pehmoinen ja suorastaan jauhoinen pureksittava. Maku on aivan ihanan vahva, jopa apteekkarin salmiakkimainen, muttei lainkaan tulinen. Mielettömän hyvän makuinen hedelmäkarkkien jälkeen :D Kuvassa olevat muut neljä mustaa karkkia lienevät kaikki samanlaisia, eri muotoisia vain. Koostumus on hyvin pehmoinen ja maku on sellainen suolainen lakritsi. Jokupikku sivumaku jää vähän suuhun pyörimään, josta en niinkään välitä, mutta ihan jees. On nämä parempia lakritseja kuin karkkipusseissa yleensä. Tarkkasilmäinen saattoi huomata, että muodoltaan nämä ovat kuin niistä muutama vuosi sitten (saattaa niitä toki olla vieläkin) myydyistä valkoisista pusseista, Truly(?). Muistaakseni Truly-pussien nämä mustat olivat hyvin sitkeitä ja suolaisia.



 Seuraavaksi taas vähän hedelmää joukkoon. Pussista löytyy myös tällaisia sokeroituja duoviinikumeja. Keltamustasta on vaikea löytää mitään tarkkaa makua. Esimerkiksi mitään sitrusmaista saippuaa tästä ei löydy. Makuyhdistelmä on kaiken kaikkiaan aika mieto ja koostumus on pehmeähkö, mutta sitkeä. Punamusta on oikein hyvää, marjan ja lempeän salmiakin sekoitusta. Oranssimustakin on oikein kivan makuinen, joskin jää punamustan jälkeen selkeästi. Tässäkään ei ole sellaista kovin vahvaa ja tunnistettavaa makua. Vaalean ruskeat papanat kuvan oikeassa ylänurkassa ovat karamelli-lakritsirakeita. Ja voi että, ovatkin hyviä! Olen yleensäkin ottaen aina pitänyt karamellin tai toffeen ja suolaisen lakritsin sekoituksesta, joten tämäkin on oikein hyvää. Nämä ovat kuin pehmeämpi versio niistä Kaatissäkin vaaleanruskeista toffeenmakuisista neliskanttisista karkeista, joiden sisällä on salmiakkijauhetta - kuka osaa sanoa mistä puhun? :D


 Viimeisimpänä sitten pussin loput sokeroidut salmiakit. Nämäkin lienevät samanlaisia keskenään muodosta riippumatta. Koostumus on hyvin pehmeä ja maku on mielestäni vähän liiankin mieto. En osaisi tätä ehkä salmiakiksi tunnistaa. Maku voisi olla huoletta paljon, paljon vahvempikin.

Mutta kokonaisuudessaan pussi oli ihan jees. Tv Mix -pusseja on nykyään niin hirvittävän monta, että odotukseni eivät olleet mitenkään kauhean korkealla tämän suhteen. Mutta pussi kuitenkin yllätti positiivisesti! Tämä voisi olla sopivaa leffanatustettavaa kaveriporukalle tai illanistujaisiin. Tässä on potentiaalia, mutta jotain jäi hiukan vajaaksi ehkä. Ehkä pussin nimi, Action, sai kuitenkin ajattelemaan, että tässä voisi olla jotain vähän äkäisempiä karkkeja. Mielipiteeni jakautuivat aikalailla kahtia: karamellilakritsirakeet, hedelmäviinikumit ja salmiakki kuulat olivat lemppareitani ja loput karkit olivat oikeastaan aika.. no... plääh. Kokonaisuudessaan pussi yltää kuitenkin kolmeen karkkiin. Oli tämä kuitenkin melko hyvä pussi.