sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kompiaiset, irttarit, irttikset, irkkarit, mököjä vai irtokarkit?


Moikka muruset!

Tänään on tämän neitokaisen synttärit ja päätinpä sen kunniaksi raottaa vähän verhoa minun lemppari karkkien maailmaan. Monet ovat pyytäneet postausta lempi-irtokarkeistani ja tässäpä se nyt tulee! En nyt keskity maistelemiseen vaan esittelen lempparini kuvina ja kommentoin karkin syömismaneereja ehkä hieman.



Olen ehkäpä maailman paras (vaikka itsesanonkin) keksimään itselleni tekosyitä karkin ja herkkujen syömiseen. Useimmiten syön karkkia, koska mielestäni ansaitsen sen jotenkin. Olen ehkä selvinnyt rankasta työ+koulupäivästä ja haluan palkita itseni päivän aherruksesta. Kouluhommien valmiiksi saattaminen tai esimerkiksi kotityöreipastelu voivat olla tämän tyyppistä toimintaa. Olen saattanut myös olla kauhean ahkera noin niin kuin fyysisellä tasolla ja kyllähän sitä nyt jotain pientä voi aina maistella....krhm. Toisaalta päivä on saattanut olla vaikka henkisesti kauhean raskas ja silloinhan tarvitsee ehdottomasti jonkun sortin lohduttamista, esimerkiksi suklaata. Ja jos oikein tekee herkkuja mieli, esimerkiksi vesisadekin saattaa riittää tekosyyksi herkutteluun! (Kamoon! Onko mitään ihanampaa kuin käpertyä viltin mutkaan kirjan ja suklaalevyn kanssa kun sade ropisee ikkunalautoihin?) Tämähän tietenkin näin syksyisin on aika hasardi herkuttelutaktiikka kun vettä sataa vähän väliä... 

Totta kai herkkujen syöminen voi olla myös paha tapa tai tottumus. Jopa tuo lohduttautuminen ja itsensä palkitseminen herkuilla voivat olla pahoja tapoja, jos itseä ei osaa hemmotella mitenkään muuten. Myös tylsyyteen syöminen, johon sorrun myös usein, voisi olla asia, jota haluaisin ehkä vähän rajoittaa.


Olen tainnut täällä blogissakin muutamaan kertaan sanoa, etten usko karkkilakkoihin tai yleensäkään minkäänlaisiin kieltoihin tai sääntöihin. Minulle itselleni sopii enemmän semmoinen hyvän kautta rajoittaminen, ei tarkoitushakuinen välttely. Tämä tuli jälleen todistettua elokuussa, kun päätin koittaa saada herkkujen syöntiä kuriin kesäisten höpötysten jäljiltä. Olin viikon syömättä karkkia ja muita herkkuja. Tämä viikko loppui siihen, kun en osannut antaa itselleni lupaa juoda edes omenamehua. Kyllä, tämä kuulostaa hyvin överiksi menevältä ja sitä se olikin. En tehnyt itselleni tarpeeksi tarkkoja sääntöjä ja se johti siihen, että en osannut antaa itselleni lupaa laittaa suuhun mitään, mikä olisi tuottanut mielihyvää. En halunnut tällaisen olon pääsevän yhtään pidemmälle, sillä olen katsonut vierestä miten karkkilakon aloittaminen johti seitsemän vuoden syömishäiriöön. Siispä pakotin itseni jälleen syömään kaikenlaisia herkkuja vaikka mieli ei välttämättä tehnytkään. En pitänyt yhtään siitä, mitä tällainen lakkoilu mielelleni teki. 

Muutaman kerran koettuani tuollaisia mielenväännöksiä, tulin siihen tulokseen, että jos haluan herkkuiluani jotenkin rajoittaa se pitää tehdä hyvän kautta. Silloin kun herkkuja tekee mieli, mietin ensin milloin olen viimeksi syönyt tai juonut vettä. Kroppa huutaa helposti sokerin perään (tai ainakin tulkitsemme sen herkunnäläksi) vaikka sillä olisi vain jano. Tyhjään mahaan en kovin usein karkkia halua syödä, koska siitä tulee nopeasti äklö olo. Ja nälkäisenä tulee muutenkin vedettyä sokeriöverit hyvin nopeasti ja arvaamattomasti.

Kaikista näistä himoista huolimatta minulla voi olla kaapissa kasa suklaalevyjä, joihin minulla ei välttämättä viikkoihin tee mieli koskea. Tai ei tule vain koskettua. Tämä on hyvin suuressa ristiriidassa asuinkumppanini kanssa, koska hän syö yleensä koko kämpän tyhjäksi herkuista (ja mikä epäreiluinta, mikään herkkumäärä ei edes näy hänessä!). Asunnossamme ei siis kauhean pitkään herkut pysy, vaikken edes itse olisi niitä syömässä :D 

Nyt olen yrittänyt ottaa herkkuilua hallintaan viikonloppuisella herkkupäivällä, mutta en ota liian vakavasti lipsahduksiakaan. Sokerimorkkikseen en kovin usein jaksa tuhlata aikaani. Kun herkku on kerran suusta alas mennyt, niin sitä on mielestäni turha morkkistella tai soimata itseä sen takia. Parempi enemmänkin ottaa opiksi ja löytää ne omat rajat vähän niinkuin muissakin asioissa. Tietynlainen sallivuus ja lempeys itseä kohtaan on vapauttanut sen "kielletyn herkun himon", joka tulee helposti karkkilakkojen myötä. Kun ymmärtää sen, että saan syödä mitä vain milloin haluan, mutta juuri nyt minun ei ehkä tarvitse, olo voi yllättävästi helpottua. Näihin himoihin auttaa totta kai säännölliset ruokarytmit, jotka itselläni ovat miltei orjalliset (Lähinnä siitä syystä, että kroppani huutaa syötävää miltei kellon tarkkuudella ja, siitä ettei minusta ole nälkäisenä oikein mihinkään. Lisäksi yhden päivän huono syöminen kostautuu seuraavana päivänä suunnatttomana nälkänä ja kärtyisyytenä).


Mutta voi ah! Nämä irtokarkit ovat ehkä suurin himoni ja samalla suurin paheeni. Rakastan irtokarkkeja ja ostan aina samanlaisen pussin. Irtokarkit tulee ostettua lähinnä Makuunista tai Filmtownista tai K-market ketjun irtokarkki alesta. Ongelmana siinä on se, että irtokarkit ovat ainoita karkkeja, joiden syöminen minun on hyvin vaikea jättää kesken. Yleensä n. 300-500 gramman pussin syömiseen menee kolmisen päivää, mutta jokaisena päivänä syön irkkareita lähes ähkyyn tai ällötykseen asti. Esimerkiksi suklaalevyn tai jonkun kaupan pussin voin helposti jättää puolikkaana kaapin pohjalle lojumaan viikoiksi, mutta jos kyseessä on irtokarkkipussi en jostain syystä voi päästää sitä mielestäni, jos tiedän sen olevan jossain kaapin perukoilla. Kuvien pussin sisuksen syötin eilen illanistujaisissa kavereille  ja vältyin onneksi sokeriähkyltä, mutta sain irtokarkkeja himoni taltuttamiseksi, ovelaa! Olen muutenkin huomannut, ettei illanistujaisissa tule syötyä niin kauheasti herkkuja kuin yksin ollessa. Ehkä syy on siinä, että oma suuni käy niin kovasti, etten jouda syömään mitään :D

Mutta! Mitäs ajatuksia pohdiskeluni herätti Teissä? Onko Teilläkin irtokarkkien kanssa samat pohjattomat himot? Onko Teille tullut omantunnon kolkutuksia herkuttelun lomassa tai onko karkkilakkoilu mennyt överiksi? Miten Te hillitsette omia karkinsyönti himojanne? Entä mistä syystä yleensä syötte karkkeja? Jos syy on pätevä, onko omatunto kiltisti hiljaa herkuttelun ajan? Tuleeko sokerista morkkista?

lauantai 11. lokakuuta 2014

Fazer Pure Dark 70% Cocoa & Twist Of Mint


Heipsan! Nytten maistellaan Fazerin uusia Pure Dark -levyjä. Otin maisteluun perinteisen tumman suklaan ja minttuvivahteisen tumman suklaan, koska mielestäni nämä ovat parhaimmat mittarin uusien suklaalevyjen maistelussa. Nämä pienokaiset löytyivät Stockmannilta erikoistarjouksessa 2 e/kpl. Normaalihinta taisi olla 2,75e. Kokoa levyllä on 95 grammaa. 




Pure Dark 70 % Cocoa: Finest Dark Chocolate

Tummasuklaa. Ainesosat: kaakaomassa, sokeri, kaakaovoi, kaakaojauhe, maitorasva, luontainen aromi (vanilja), emulgointiaine (lesitiini, mm. soija). Suklaassa vähintään 70% kaakaota. Saattaa sisältää pieniä määriä maitoa, pähkinää, mantelia ja vehnää.

Valmistusmaa Suomi.

Kuten kuvasta näkyy näissä molemmissa levyissä on aivan äärettömän ihana muotoilu! Ensinnäkin jo levyn ulkokuori on mielestäni aivan upea. Puhumattakaan sitten itse levystä! Tämä on täynnä erikokoisia paloja ja niissä on erilaisia kuvioita. Levyä on suorastaan mahdoton palastella mitenkään erittäin hienosti (pieni esteetikko ja perfektionisti sisälläni kiljui kauhusta, kun jouduin murtamaan tästä epämääräisiä paloja). Levy tuoksuu ihan mielettömän hyvälle. Levy on ihanan ohut ja suklaa sulaa suussa nopeasti. Suklaa on mielettömän vahvan makuista ja täyteläistä. Tässä on myös tummalle suklaalle tyypillinen hieman kitkerä maku, joka piristää jytyä makua hyvin. Suklaa on todella hyvää ja pieksee mennen tullen semmoiset vähän heppoisemmat tummat suklaat. Kuten myös ainesosalistasta näkee, tässä ei ole mitään ylimääräistä. (Huomatkaa myös, että listassa kaakaomassa on sokeria ennen!) Viisi karkkia!




Pure Dark 70% Cocoa Twist Of Mint: Finest Dark Chocolate with Mint Infusion

Mintunmakuista tummaa suklaata. Ainesosat: kaakaomassa, sokeri, kaakaovoi, kaakaojauhe, maitorasva, luontaiset aromit (vanilja, minttu), emulgointiaine (lesitiini, mm. soija). Suklaassa vähintään 70% kaakaota. Saattaa sisältää pieniä määriä maitoa, pähkinää, mantelia ja vehnää.

Valmistusmaa Suomi.

Tämä levy tuoksui jo heti avaamisen jälkeen vahvasti mintulle. Tässä on samanlainen täyteläinen ja vahva tumman suklaan maku kuin edeltävässäkin levyssä. Tässä on lisäksi vahva ja selkeä mintun maku. Pidän tästä levystä, koska minttu maistuu kaikkialla suklaassa, eikä se ole kovina palasina ympäri suklaata niin kuin yleensä. Tätä voi maistella jotenkin kokonaisvaltaisemmin, kun suussa ei pyöri palasia, vaan minttu maistuu kaikkialla. Itse tunnustaudun ehdottomaksi minttusuklaafaniksi ja tämä on kyllä ehdottomasti mieleeni! Viisi karkkia!





Psst! Näistä levyistä löytyy myös muita mielenkiintoisia makuja kuten Kahvi & Kardemumma sekä Paahdettu Maissi.

Pssst! Näistä tuli muuten myös aika törkeän hyvää suklaamoussea ;)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Cloetta Tupla is Nuts


Moikkamoi! Ja sori pikkunen viivästys! Mulla oli pyhä tarkoitus tehä tämä postaus jo viime perjantaina, mutta no elämä on ja sitä rataa, mutta parempi myöhään kun ei millonkaan ;) Tänään maistellaan uusinta Tupla is Nutsia. Tämäkin patukka tuli Cloetta-postin mukana ja nyt vihdoin saan aikaiseksi maistella tätä. Hinnasta ei ole hajuakaan, mutta kenties normi Tupla-luokkaa. Painoa patukalla on 80 grammaa. 


Maitosuklaata, mantelia (3%) ja riisimuroja (2%), kaakaonougattäytteellä (48%), jossa hasselpähkinärouhetta (12%). Ainekset: glukoosi-fruktoosisiirappia, sokeria, hasselpähkinää, rasvatonta maitojauhetta, kaakaovoita, palmurasvaa, kaakaomassaa, mantelia, herajauhetta (maidosta), riisimuroja (riisiä, vehnänalkoita, vehnätärkkelystä, sokeria, suolaa), vähärasvaista kaakaojauhetta, maitorasvaa, laktoosia, maitoproteiinia, emulgointiaineita (auringonkukkalesitiiniä, E476), aromeja, suolaa. Saattaa sisältää pieniä määriä soijaa, ohraa-, ruis- ja kauragluteenia ja maapähkinöitä. Maitosuklaa sisältää vähintään 27% kaakaota.


Ja maistellaanpa. Hmm. Tämä on jotenkin erikoista. Riisimurot rouskuvat hampaissa kivasti ja aluksi suklaa maistuu ihan hyvälle. Toisella puraisulla tämä alkaa maistumaan kuitenkin aika omituistelta.. Jotenkin... pahalta. Tai semmoiselta teolliselta ja teennäiseltä. Ihan kuin feikkisuklaalta. Tämä on sinänsä kyllä sääli, koska tykkään tavan-Tuplasta ihan todella paljon! Mutta en kyllä tiedä, että mitä ihmettä tälle on nyt tapahtunut, mutta oman kieleni päällä tämä ei ole kyllä erityisen hyvää. Mutta kertokaapas Te arvon lukijat, mitä olette tästä mieltä! Olen nimittäin kuullut, että jotkut tykkäävät tästä ihan hirvittävän paljon, mutta minä en nyt kyllä syttynyt. Kommenttia! Kommenttia! Itse annan tälle kaksi karkkia.