Retro-kilpailun arvonta!

Son mmoi! Eilettäin päättyi ihka ensimmäinen kilpailuni ja Retro sellainen. Päätin pistää heti hösseliksi ja arpoa voittajan än-yy-tee - kohta! Sitä ennen muistellaan hiukkasen minun ensimmäisiä ja tärkeimpiä karkkimuistojani. Tuossa yllä olevassa kuvassa olen minä, 8 kk vanhana. Ja ihka ensimmäinen karkki - tai siis lakritsi - kourassa, jonka tätini antoi minulle äitini vastusteluista huolimatta. Tässä sitä nyt ollaan suunnilleen 24 vuotta myöhemmin. Ei ole nuo elintavat hirveänä muuttuneet, vaikka esimerkiksi kävelemään olen tässä männä vuosina oppinut. Sokeri tuli nähtävästi jäädäkseen jo tuolloin. 

Ihan ensimmäinen karkkimuistoni on noin 2 vuoden iässä, kun äitini vieroitti minua tutista. Äiti kertoi, että läheisessä puussa asuu harakkaperhe, joille on tullut vauvoja ja, että äiti-harakka tarvitsisi tuttini omille poikasilleen. Suostuin jättämään tuttini takapihamme kivetykselle, jotta harakka-emo voisi sen siitä hakea. Kun jonkin ajan päästä menimme katsomaan, oliko harakka hakenut tutin, oli tutti tosissaankin kadonnut. Paikalle oli vaihtokauppana tuotu Fazerin Pihlaja-pussi, eli juurikin se kettu-karkkipussi, jossa on sokerilla vuorattuja marmeladeja. Ihan hullua, että tuon muistaa vieläkin!

Ollessani 2,5-3 -vuotias äitini oli koittanut pitää kiinni lauantai-karkkipäivistä, ettei sokerin syöntini menisi ihan mahdottomaksi. Äitillä oli kuitenkin tapana pitää pikku karkkijemmoja takkien taskuissa ja syödä niitä salaa minulta. Olinpa sitten joskus mennyt takin taskuja kaivelemaan ja löytänyt tällaisen herkkupiilon! Olin kuulemma katsonut äitiä kummastuneena silmiin ja kysynyt: "Äiti, miksi Sinulla on aina karkkipäivä?". Tarpeeksi hyvää vastausta ei ollut löytynyt, joten siihen loppuivat minunkin karkkipäivät :D Ja pakko kyllä myöntää, etteivät ne ole ikinä minulle toimineetkaan vaikka olen koittanut niitä välillä itselleni pitää. 

Monet kilpailuun osallistuneet olivat kertoneet tärkeiksi karkkimuistoikseen kioskeilta ostettavat irtokarkit. Tämä muisto kuuluu myös hyvin oleellisena osana omaa lapsuuttani. Pakko myöntää, mutta karkit eivät ole ehkä koskaan maistuneet niin hyvälle, kuin ne hartaasti valitut karkit pikkuruisessa paperipussissa. Joskus tuli pihistettyä myös isin takin taskusta markka tai pari kun teki niin hirveästi mieli irkkareita. Sitten karkit syötyä, itku silmässä, omantunnon kolkutellessa oli pakko mennä myöntämään pitkäkyntisyys. Tämän jälkeen itse ansaituilla rahoilla ostetut herkut maistuivat kyllä ehdottomasti parhaimmille - ja  ilman omantunnon ääniä ;)

Muita tärkeitä muistojani ovat ehdottomasti mummolamuistot. Äitinäiti antoi aina meille serkuksille puolikkaan Suffelin. Ja joka kerta se Suffelin-puolikas maistui aivan liian hyvälle ja tuntui aivan liian pieneltä. Isänäitillä oli puolestaan maailman mahtavin karkkikaappi! Siellä oli kauheasti avattuja ja puoliksi syötyjä karkkeja ja pastillirasioita, mm. Fazerin Pectus -pastilleja. Menimme aina serkkujen kanssa salaa pihistämään pari karkkia :D

Mutta Te, ihanat lukijani! Teillä oli aivan mahtavia karkkimuistoja! Melkein itkusilmässä niitä luin, kun ne herättivät myös omia muistoja. Ihan mahtavaa huomata, että karkit eivät ole vain kemikaalicoctaileja, vaan myös tärkeitä muistojen herättäjiä ja kokemuksen luojia. Ihanaa, että jaoitte kokemuksia ja muistoja kanssani ja niitä saa ehdottomasti laittaa lisää! 

Ja nyt! Tättäräääää! 

Arvonnan voitti (suoritettu sivustolla rangom.org) : 

Peura kommentillaan:

"Vaikea valita vain yhtä tärkeintä, mutta hauskin ensimmäisenä mieleen tullut on se kun ollessani vielä ala-asteella koulumatkani varrelle ilmestyi pieni karkkikauppa. Taisin olla ehkä 2. tai 3. luokalla. Se oli yhden kerrostalon alakerrassa pienenpienessä liiketilassa tien varrella, ja sieltä sai irtokarkkeja perinteiseen "10 pennillä tuommosia, 50 pennillä tuommosia"-tyyliin. 

Käytiin kaverin kanssa aina koulun jälkeen salaa ostamassa sieltä karkkia, ei mitenkään paljoa, vaan aina muutamalla markalla ja yleensä pelkkiä nallekarkkeja, sillä ne olivat halvimpia. Kerran sitten jäätiin kiinni kun isoveli kavereineen sattui tulemaan samaan aikaan sinne. x) Sen jälkeen en enää uskaltanut siellä käydä ja aika nopeasti huomattiin että koko pulju oli tuosta talosta kadonnut. 

Kaipaan kyllä suuresti itsenäisiä karkkikauppoja, mutta toisaalta ymmärrän ettei ne nykyaikana ole kannattavia kun karkkia saa melkein mistä tahansa. :("

Onneksi olkoon voittajalle! :)

Palkinnoksihan sinulle lähtee tämän näköinen paketti: 

Lähetäthän viestiä karkkiblogi(at)gmail.com niin laitan herkkuja tulemaan! :)

Ja pysykäähän kaikki muutkin kuulolla, seuraava kilpailu tulee jo ensi kuussa ;)