Fazer Pupujussin ja Pupuneidin raenamit

 Tänään testaillaan Fazerin pääsiäisrakeita: Pupuneidin choco-raetta, Pupuneidin hedelmäraetta ja Pupujussin kevätraetta. Äkkäsin pussukat yllättäen -50% alennuksessa Rovaniemen Anttilassa ja päätinpä nyt aikani kuluksi postailla näistä maistelutunnelmat. Yhdelle pussille tuli siis alennuksen jälkeen hintaa 0,87e, eli alkuperäinen hinta oli varmaankin noin 1,70e. Mielestäni tämä alennettu hinta on aika erittäin hyvä, joten en yksinkertaisesti voinut olla ostamatta! (Minut löytääkin tällaisten suklaantäyteisten juhlien jälkeen usein kauppojen karkkialehyllyjen edestä.) Pussien koko vaihtelee 140-150 gramman välillä. Mutta itseasiaan.

Pupujussin kevätrakeet ovat siis hedelmänmakuisia vaahtorakeita. Hyvin tuttuja varmasti monelle. Oman äitini kätköistä näitä löytyy ainakin jokaisen pääsiäisen aikaan. Ainesosat ovat hyvin tyypillisen karkkipussin sisällön kuuloisia.

Hedelmänmakuisia vaahtorakeita. Ainekset: sokeri, glukoosisiirappi, hyytelöimisaine (E414), liivate, happo (E330), aromit, maitoproteiini, pintakäsittelyaine (E901), värit (E120, E160a, E141, E100)

Linkkien takaa löytyy selitykset e-koodeihin ja lisäaineiden käyttötarkoituksiin, siispä en erittele niitä tämän enempää. Hypätään siis suoraan maisteluun!

Hmm. Lapsuusmuistoilla lienee taas suuri nostalgiakerroin tämän karkin odotuksissa. Tai sitten muisin väärin. Muistin, että nämä rakeet olivat mukana täyteläisiä ja hieman sitkeitä. No sitkeitä nämä ainakin ovat. Päällä oleva raekuori on hyvin paksu. Se täyttää koko suun ja sisällä oleva vaahto jää pieneen osaan. Kaikki karkin maku taitaa myös olla raekuoressa kiinni. Eri väriset namut maistuvat hiukan erilaisilta. Värejä on siis neljä: vihreä, keltainen, oranssi ja vaaleanpunainen. Aluksi makuja ei edes erottanut toisistaa, mutta kun enemmän maistelee ja vertailee, sitä selvemmäksi maut tulevat. Eniten näistä kaikista makua on keltaisessa. Sen maku on hyvin sitruunainen. Myös punainen maistuu melko vahvasti jollekin, ehkä kirsikkaiselle tai jollekin marjalle. Maku on kuitenkin melko epäselvä. Oranssissa maistuu melko vahvasti appelsiini. Vihreä on näistä kaikista mauttomin. Ehkä tässä on tavoiteltu päärynää? Kaikkien raepinta maistuu hyvin paljon kuitenkin sokerille.

Jonkun ajan maistelun jälkeen karkit alkavat maistua ihan kivalle, mutta oli tämä pussi jonkinlainen pettymys. Eniten ehkä ärsyttää paksu sokeriraekuori. Kyllä tämän pussukan loppuun syö, mutta olen onnellinen, että tähän meni vain 87 senttiä..... Kaksi karkkia.

Toinen pussi on siis nimeltään Pupuneidin choco-rae. Pussista ilmestyi myös nähtävästi koristeluun tarkoitettuja keltaisia pupuja. Suklaarakeita on kahden kokoisia, myöhemmin selviää ovatko ne keskenään erilaisia. Aineslista on pidempi kuin edellisessä, mutta hyvin samantyyppinen kuin esimerkiksi suklaalevyissä.

Makeissekoitus. Ainekset: sokeri, glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, vehnätärkkelys, kasvirasva, muunnettu tärkkelys, kaakaovoi, täysmaitojauhe, kaakaomassa, happamuudensäätöaineet (E270, E325), rasvaton maitojauhe, maitorasva, herajauhe, stabilointiaine (E420), aromit, suola, pintakäsittelyaineet (E904, E903), sakeuttamisaine (E414), emulgointiaine (lestiini mm. soija), värit (E100, E160a, E141)

E270 on maitohappo, jota muodostuu maitosokerista maitohappobakteerien vaikutuksesta. Vaikka tämä on orgaaninen happo, sitä valmistetaan kemiallisesti. 

E325 on natriumlaktaatti on maitohapon suola, jota esiintyy niin ikään luontaisesti kehon aineenvaihdunnassa sekä hapanmaitotuotteissa. Tätä tuotetaan maitohappokäymisen avulla maidosta ja vihanneksista. E325 on happamuudensäätöaine, joka tehostaa hapettumisenestoaineiden vaikutusta.

E420 on sorbitoli eli sokerialkoholi. Sitä esiintyy luontaisesti esimerkiksi omenoissa, luumuissa ja pihlajanmarjoissa. Tätä kuitenkin valmistetaan teollisesti tärkkelyksestä. 

Pienissä suklaarakeissa on karkkisisus. Melko kirpeä sellainen. Ilmeisesti sitruunaa tai jotain sen kaltaista. Hyviä nämä kieltämättä ovat. Eikös se niin mene, että suklaakuorrutus parantaa mitä tahansa. Isojen suklaarakeiden sisällä ei ole hedelmäkarkkia, kuten pienissä. Tämä muistuttaa melko paljon Pandan suklaa mix kevään valkosuklaatoffeen sisusta. Tässäkin taitaa olla fudgemainen täyte, tosin ei niin hyvä kuin Pandassa (jos nyt saa vertailla..). Hyvää se kuitenkin on! Keltainen pupu on melko tyypillinen hedelmäkarkki. Jälleen hivenen kirpeän sitruunan makuinen. Koostumus on samanlainen kuin Fazerin Aarrearkku-pussin hedelmäeläimistä, tosin tiiviimpi. 

Pidän tästä pussista enemmän kuin Pupujussin kevätrakeista. Sitruunaiset karkit piristävät pussia mukavasti. Kuitenkin se on ehkä liian kirpeä minun makuuni. Kokonaisuutena kuitenkin toimii ja voisin ehkä ostaa tähän hintaan uudestaankin. Kolme karkkia.

Viimeisenä vuorossa ovat Pupuneidin hedelmärakeet. Nämäkin lienevät suurelle osalle tuttuja, minulle ainakin (jälleen niistä äitini kätköistä). Värejä on viisi erilaista: vihreä, violetti, pinkki, punainen ja keltainen. Ainesosaluettelo on jälleen tyypillinen.

Hedelmänmakuisia rakeita. Ainekset: sokeri, glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, vehnätärkkelys, muunnettu tärkkelys, happamuudensäätöaineet (E270, E334, E325), aromit, hyytelöimisaine (E414), pintakäsittelyaine (E901, E903), värit (E120, E160a, E141, E100, E131, E163).

E334 on viinihappo, jota löytyy luontaisesti monista hedelmistä kuten viinirypäleistä. Sitä valmistetaan viiniteollisuuden sivutuotteena. Tämä vahvistaa happamuudenestoaineiden vaikutusta.

E163 on antosyaani, eli punasininen väri. Tätä uutetaan fysikaalisin menetelmin eri kasveista, kuten viinirypäleistä ja mustista viinimarjoista. Tätä löytyy myös muun muassa mansikoista, kirsikoista, karpaloista ja mustikoista.

Vihreä rae maistuu kirpakalle sitruunaiselle. Pinkki maistuu jollekin marjalle. Siinä on myös kirpeä sivumaku. Punainen on myös marjainen, ehkäpä mansikkaan viitaava. Tässä kirpeys ei ole niin voimakas kuin edeltäjissään. Ehkäpä tämän makeus vähän kumoaa sitä. Violetti on ehkä kammottavimman makuinen. Minulla on jokin henkilökohtainen vihasuhde kaikkeen kirsikan muunnoksiin (pidän siis ihan oikeista kirsikoista) ja tämä maistuu kyllä niin kuvottavalle, että tämän on pakko olla kirsikka. Kaiken kaikkiaan kaksi sain kurkusta alas. Viimeisenä tulee keltainen, joka maistuu myös ylläri-pylläri sitruunalle! Kaikki karkit olivat hyvin kirpakoita ja yllättävän vahvan makuisia. Vaikka itse mausta ei ihan saa selvää, se on silti vahva. Koostumus on sitkas. Päällä on ohut raekuori ja sisällä on jotain venyvää tahmaa. En oikein tiedä miksi sitä kutsuisi. 

Ihan kiva pussukka, juuri sen makuinen, mitä muistelinkin. Kirpeys on minulle ehkä jälleen liikaa (näin suklaanystävänä pidän kaikesta äklömakeasta). En kuitenkaan ole pettynyt tähän pussiin. Tiesin jo ennalta violetin olevan pahanmakuinen, joten se ei tullut mitenkään yllätyksenä. Näitä tulee kalasteltua ehkä irtokarkkilaarista. Itse pussia en ehkä ostaisi kuitenkaan uudestaan. Annan kuitenkin kolme karkkia.

Panda Suklaa Mix Kevät

Koska nyt on pääsiäinen, maistellaan pääsiäisen uutuuskarkkeja! Jälleen on tiedossa hyvin suklainen lähestymistapa, nimittäin Pandan uusi Suklaa Mix Kevät. Pussi on ihanan pirtsakka ja tuo todellakin pääsiäisen ja kevään mieleen. Pussi on 200g kokoinen ja maksoi 2,99e - melko tyyristä tavaraa siis. Hinta on kuitenkin samaa luokkaa muiden Pandan suklaamix -pussien kanssa.

 Pussin takaa löytyy jälleen ihanainen Pandan terveyhdysteksti:

Kevät on pupujen aikaa,

niin täynnä on se myös värien taikaa.

Tuo monia makuja kielen päälle,

suklaisia, maistuvia joka säälle!

Suklaa herkut tekee Panda - 

Se Omintaikeinen Makeinen.

Ainesosalista on melkoisen pitkä:

SUKLAASEKOITUS. Ainesosat: Sokeri, kaakaovoi, tärkkelyssiirappi, täysmaitojauhe, kaakaomassa, rasvaton maitojauhe, kasvirasva, maitorasva, aromit (mm. vanilliini), sakeuttamisaine (E414), värit (E171, punajuurimehu, E100, E141), emulgointiaine (lestiini), hyytelöimisaine (E440), happamuuden säätöaineet (E330, E331), pintakäsittelyaineet (E901, E903, E904), suola. SAATTAA SISÄLTÄÄ PIENIÄ MÄÄRIÄ HASSELPÄHKINÄÄ JA VEHNÄÄ.

Hmm... Panda taitaa tykätä E-koodeista? Käydäämpäs niiden kimppuun. Jälleen esittelen vain ne, joita ei ole vielä käsitelty (linkkien takaa löytyy aikaisemmat selitykset). Esittelythän tarjoaa jälleen Eviran Lisäaineopas.

Sakeuttamisaine

E414 eli toisin sanoen arabikumi. Tämä on palkokasveihin kuuluvien kumipuiden kuivattua maitiaisnestettä. Tätä saa käyttää lähes kaikkiin elintarvikkeisiin, joihin saa käyttää lisäaineita. Jälleen ulkopuolelle jäävät ne minipikariin pakatut hyytelömakeiset. 

Värit

E171 kuulostaa hurjalta. Titaanioksidi. Nimensä tämä saa titaanpitoisista mineraaleista, josta tätä valmisestaan. Väriltään tämä on valkoinen. E171 saa käyttää makeisiin, kahvileipiin ja ravintolisiin.

E100 on keltainen tai keltaoranssi väri.

E141 on vihreä-sininen-musta väri.

Hyytelöimisaineita käytetään samaan tarkoitukseen kuin sakeuttamisaineita. Tässä kyseisessä pussissa tätä lienee käytetty mansikkapupun sisuskaluihin. 

E440 on pekiini ja pääasiassa käytetty sakeuttamisaineena. 

Pintakäsittelyaine

E904 on toiselta nimeltään sellakka. Tätä saadaan intialaisen Laccifer -lakkakilpikirvan puhdistetusta vahamaisesta eritteestä.

Pussista löytyy siis neljää erilaista makua: Valkosuklaatoffee, appelsiinisuklaasydän, päärynäsuklaasydän ja mansikkapupu. Maut ovat näin äkkiseltään kummallisen kuuloisia. Nappuloiden värisävyt noudattavat kyllä pussin ulkomuotoa. Kun avasin pussin, sieltä tulvahti pökerryttävä mansikan tuoksu. Teollisen mansikan tosin. 

No mutta, maistellaan!

Ensimmäisenä isken hampaani päärynäsuklaasydämeen. Suuhun tulee ihan pikkuruinen päärynän häivähdys. Sisällä oleva suklaa on todella hyvää. Jos olette maistaneet Pandan Suklaasydän -pussia, tiedätte, millaista suklaa on. Ilman sitä piparmintun makua tosin. Kaiken kaikkiaan, tämä päärynä versio on aika tylsän oloinen. Päärynä ei juurikaan maistu. Siis esimerkiksi jos maistelisin tätä silmät sidottuna, en kyllä osaisi sanoa maistavani päärynää. 

Seuraavaksi vuorossa on appelsiinisuklaasydän. Tässä on paljon vahvempi maku kuin päärynässä. Sisällä oleva suklaasydän on luonnollisesti saman makuista kuin edeltäjässään. Pidän tästä enemmän kuin päärynästä. Molempia pitää imeskellä, että aromi tulee esiin. Toisaalta odotin, että appelsiinin tai päärynän makua löytyisi suklaankin seasta, mutta suklaa on niiiiiin hyvää, ettei sitä ehkä kannattaisi sellaisella muunnella. 

Nyt voidaan siirtyä valkosuklaatoffeeseen. Tätä olen ehkä odottanut eniten. Hy-vää! Sisällä on fudgea. Vähän sellaista Omarin tapaista kermatoffeeta. Ja päällä tosiaan valkosuklaakuorrutus. Hyvin hyvin hyvin imelää, mutta hyvin hyvin hyvin hyvää! Tätä tekee mieli tunkea suu täyteen ja syödä kunnes tulee paha olo. Tämä olisi niin sen arvoista. Vettä tulee tarvitsemaan varmaankin jokaisen palleron jälkeen. Oijoi! Onneksi näitä on paljon tässä pussissa. 

Viimeisimpänä maistellaan mansikkapupua. Odotin, että sisällä olisi mansikan makuista vaahtoa, siis sellaista "kovaa" vaahtoa. Vaahtokarkin tapaista. Sitkeää. Tämä on kuitenkin lähempänä marmeladia. Mansikkamössöpupun sisällä ei siis todellakaan ole marmeladia, mutta koostumus on ehkä  enemmän sen kaltainen kuin vaahto. Makeaahan tämä on ja vahvasti mansikan makuista, mutta hyvää kuitenkin. Sydämeni ei nyt erityisesti hypähtele tälle, mutta syön kyllä mielelläni. 

Kokonaisuutena pussi on oikein mukavaa mutustettavaa. Suklaasydänten suklaa on niiiiin hyvää (koska olen tylsimys, mielestäni päärynän ja appelsiinin aromit olisi ehkä voinut kuitenkin jättää pois). Valkosuklaatoffeepallero on lllloistavaa! Mansikkapupu on hyvin söpö lisäys, mutta ehkä petyin odotusteni takia. Olisin pitänyt enemmän sitkeästä vaahtomaisesta sisuksesta. Pääsiäis-kevät-uutuus-pussukka saa kolme karkkia. Sen verran oli miinuspuolia. Mutta kyllä tämä kannattaa ostaa ja kokeilla itse! Oli se testauksen arvoinen :)

Halva Väiski

Tänään mieli teki pitkästä aikaa vaahtokarkkeja. Vakiopussini on Halvan Väiski vaahtikset. Pussi on sopivan kokoinen ja hyvin sopivan hintainen! Painoa huimat 90g ja hintaa vielä huimemmat 1,25e. Joskus muinoin hinta on ollut vielä pikkuruisempi. 

Aineslistakin on vähintään yhtä pieni kuin paino tai hinta!

Ainekset: tärkkelyssiirappi, sokeri, liivate, maissitärkkelys, maitoproteiini, aromit (luontaisen kaltaiset), värit (E104, E120, E131)

Pussin takana lukee lisäksi, että tuote on valmistettu Espanjassa. Se on sinänsä mielenkiintoista, että Halva on suomalainen perheyritys (tosin kreikkalaisen herran aloittama, lisää tästä voi lukea täältä)

Vaahtokarkeista löytyy siis kolmea erilaista lisättyä väriainetta

E104 on kinoliinikeltainen, jota valmistetaan keinotekoisesti. Sitä saa käyttää esimerkiksi jälkiruokiin, jäätelöön ja makeisiin.

E120 on karmiini, eli punainen väri. Tämä on samaa ainetta, jota käytetty muun muassa Pandan Lakumix Party -pussissa. Kyllä vain, sitä kuivatuista ötököistä tehtyä väriä!

E131 on patenttisininen V, eli sininen väri. Tämä lienee sekoitettu E104n kanssa vaahtokarkin vihreäksi väriksi. E131 valmistetaan keinotekoisesti ja sitä saa käyttää samoihin tarkoituksiin kuin E104.

Pussista löytyy siis neljän muotoisia vaahtokarkkeja: pyöreitä, neliöitä, kierteisiä ja tavallaan pyöreitä jotka ovat hiukan kierteellä. Kuten aiemmin tuli (ja kuvasta tulee) ilmi, niissä on neljää eri väriä: pinkki, keltainen, vihreä ja valkoinen. Eri värit eivät maistu eriltä.

Itse pidän vaahtokarkeista niiden pehmeyden ja lempeän maun takia. Niitä on mukava ahtaa suu täyteen! Väiski vaahtokarkit, kuten vaahtokarkit nyt yleensäkään, eivät oikeastaan maistu miltään. Ehkä hieman vaniljaiselle. Vaahtikset tuovat kuitenkin mukavaa vaihtelua ainaisiin viinikumimakeisiin.

Mielestäni Väiskit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan ja mukavassa koostumuksessaan vaahtokarkkien aatelia. Lisäksi pussi on juuri sopivan kokoinen, yleensä vaahtokarkkeja näkee myytävän kilon kokoisessa säkissä, ja kuten arvata saattaa kilo vaahtokarkkeja on melko iso säkki. Nam, nam, täydellinen napostelupussi, neljä karkkia!