Fazer Pupujussin ja Pupuneidin raenamit

 Tänään testaillaan Fazerin pääsiäisrakeita: Pupuneidin choco-raetta, Pupuneidin hedelmäraetta ja Pupujussin kevätraetta. Äkkäsin pussukat yllättäen -50% alennuksessa Rovaniemen Anttilassa ja päätinpä nyt aikani kuluksi postailla näistä maistelutunnelmat. Yhdelle pussille tuli siis alennuksen jälkeen hintaa 0,87e, eli alkuperäinen hinta oli varmaankin noin 1,70e. Mielestäni tämä alennettu hinta on aika erittäin hyvä, joten en yksinkertaisesti voinut olla ostamatta! (Minut löytääkin tällaisten suklaantäyteisten juhlien jälkeen usein kauppojen karkkialehyllyjen edestä.) Pussien koko vaihtelee 140-150 gramman välillä. Mutta itseasiaan.

Pupujussin kevätrakeet ovat siis hedelmänmakuisia vaahtorakeita. Hyvin tuttuja varmasti monelle. Oman äitini kätköistä näitä löytyy ainakin jokaisen pääsiäisen aikaan. Ainesosat ovat hyvin tyypillisen karkkipussin sisällön kuuloisia.

Hedelmänmakuisia vaahtorakeita. Ainekset: sokeri, glukoosisiirappi, hyytelöimisaine (E414), liivate, happo (E330), aromit, maitoproteiini, pintakäsittelyaine (E901), värit (E120, E160a, E141, E100)

Linkkien takaa löytyy selitykset e-koodeihin ja lisäaineiden käyttötarkoituksiin, siispä en erittele niitä tämän enempää. Hypätään siis suoraan maisteluun!

Hmm. Lapsuusmuistoilla lienee taas suuri nostalgiakerroin tämän karkin odotuksissa. Tai sitten muisin väärin. Muistin, että nämä rakeet olivat mukana täyteläisiä ja hieman sitkeitä. No sitkeitä nämä ainakin ovat. Päällä oleva raekuori on hyvin paksu. Se täyttää koko suun ja sisällä oleva vaahto jää pieneen osaan. Kaikki karkin maku taitaa myös olla raekuoressa kiinni. Eri väriset namut maistuvat hiukan erilaisilta. Värejä on siis neljä: vihreä, keltainen, oranssi ja vaaleanpunainen. Aluksi makuja ei edes erottanut toisistaa, mutta kun enemmän maistelee ja vertailee, sitä selvemmäksi maut tulevat. Eniten näistä kaikista makua on keltaisessa. Sen maku on hyvin sitruunainen. Myös punainen maistuu melko vahvasti jollekin, ehkä kirsikkaiselle tai jollekin marjalle. Maku on kuitenkin melko epäselvä. Oranssissa maistuu melko vahvasti appelsiini. Vihreä on näistä kaikista mauttomin. Ehkä tässä on tavoiteltu päärynää? Kaikkien raepinta maistuu hyvin paljon kuitenkin sokerille.

Jonkun ajan maistelun jälkeen karkit alkavat maistua ihan kivalle, mutta oli tämä pussi jonkinlainen pettymys. Eniten ehkä ärsyttää paksu sokeriraekuori. Kyllä tämän pussukan loppuun syö, mutta olen onnellinen, että tähän meni vain 87 senttiä..... Kaksi karkkia.

Toinen pussi on siis nimeltään Pupuneidin choco-rae. Pussista ilmestyi myös nähtävästi koristeluun tarkoitettuja keltaisia pupuja. Suklaarakeita on kahden kokoisia, myöhemmin selviää ovatko ne keskenään erilaisia. Aineslista on pidempi kuin edellisessä, mutta hyvin samantyyppinen kuin esimerkiksi suklaalevyissä.

Makeissekoitus. Ainekset: sokeri, glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, vehnätärkkelys, kasvirasva, muunnettu tärkkelys, kaakaovoi, täysmaitojauhe, kaakaomassa, happamuudensäätöaineet (E270, E325), rasvaton maitojauhe, maitorasva, herajauhe, stabilointiaine (E420), aromit, suola, pintakäsittelyaineet (E904, E903), sakeuttamisaine (E414), emulgointiaine (lestiini mm. soija), värit (E100, E160a, E141)

E270 on maitohappo, jota muodostuu maitosokerista maitohappobakteerien vaikutuksesta. Vaikka tämä on orgaaninen happo, sitä valmistetaan kemiallisesti. 

E325 on natriumlaktaatti on maitohapon suola, jota esiintyy niin ikään luontaisesti kehon aineenvaihdunnassa sekä hapanmaitotuotteissa. Tätä tuotetaan maitohappokäymisen avulla maidosta ja vihanneksista. E325 on happamuudensäätöaine, joka tehostaa hapettumisenestoaineiden vaikutusta.

E420 on sorbitoli eli sokerialkoholi. Sitä esiintyy luontaisesti esimerkiksi omenoissa, luumuissa ja pihlajanmarjoissa. Tätä kuitenkin valmistetaan teollisesti tärkkelyksestä. 

Pienissä suklaarakeissa on karkkisisus. Melko kirpeä sellainen. Ilmeisesti sitruunaa tai jotain sen kaltaista. Hyviä nämä kieltämättä ovat. Eikös se niin mene, että suklaakuorrutus parantaa mitä tahansa. Isojen suklaarakeiden sisällä ei ole hedelmäkarkkia, kuten pienissä. Tämä muistuttaa melko paljon Pandan suklaa mix kevään valkosuklaatoffeen sisusta. Tässäkin taitaa olla fudgemainen täyte, tosin ei niin hyvä kuin Pandassa (jos nyt saa vertailla..). Hyvää se kuitenkin on! Keltainen pupu on melko tyypillinen hedelmäkarkki. Jälleen hivenen kirpeän sitruunan makuinen. Koostumus on samanlainen kuin Fazerin Aarrearkku-pussin hedelmäeläimistä, tosin tiiviimpi. 

Pidän tästä pussista enemmän kuin Pupujussin kevätrakeista. Sitruunaiset karkit piristävät pussia mukavasti. Kuitenkin se on ehkä liian kirpeä minun makuuni. Kokonaisuutena kuitenkin toimii ja voisin ehkä ostaa tähän hintaan uudestaankin. Kolme karkkia.

Viimeisenä vuorossa ovat Pupuneidin hedelmärakeet. Nämäkin lienevät suurelle osalle tuttuja, minulle ainakin (jälleen niistä äitini kätköistä). Värejä on viisi erilaista: vihreä, violetti, pinkki, punainen ja keltainen. Ainesosaluettelo on jälleen tyypillinen.

Hedelmänmakuisia rakeita. Ainekset: sokeri, glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, vehnätärkkelys, muunnettu tärkkelys, happamuudensäätöaineet (E270, E334, E325), aromit, hyytelöimisaine (E414), pintakäsittelyaine (E901, E903), värit (E120, E160a, E141, E100, E131, E163).

E334 on viinihappo, jota löytyy luontaisesti monista hedelmistä kuten viinirypäleistä. Sitä valmistetaan viiniteollisuuden sivutuotteena. Tämä vahvistaa happamuudenestoaineiden vaikutusta.

E163 on antosyaani, eli punasininen väri. Tätä uutetaan fysikaalisin menetelmin eri kasveista, kuten viinirypäleistä ja mustista viinimarjoista. Tätä löytyy myös muun muassa mansikoista, kirsikoista, karpaloista ja mustikoista.

Vihreä rae maistuu kirpakalle sitruunaiselle. Pinkki maistuu jollekin marjalle. Siinä on myös kirpeä sivumaku. Punainen on myös marjainen, ehkäpä mansikkaan viitaava. Tässä kirpeys ei ole niin voimakas kuin edeltäjissään. Ehkäpä tämän makeus vähän kumoaa sitä. Violetti on ehkä kammottavimman makuinen. Minulla on jokin henkilökohtainen vihasuhde kaikkeen kirsikan muunnoksiin (pidän siis ihan oikeista kirsikoista) ja tämä maistuu kyllä niin kuvottavalle, että tämän on pakko olla kirsikka. Kaiken kaikkiaan kaksi sain kurkusta alas. Viimeisenä tulee keltainen, joka maistuu myös ylläri-pylläri sitruunalle! Kaikki karkit olivat hyvin kirpakoita ja yllättävän vahvan makuisia. Vaikka itse mausta ei ihan saa selvää, se on silti vahva. Koostumus on sitkas. Päällä on ohut raekuori ja sisällä on jotain venyvää tahmaa. En oikein tiedä miksi sitä kutsuisi. 

Ihan kiva pussukka, juuri sen makuinen, mitä muistelinkin. Kirpeys on minulle ehkä jälleen liikaa (näin suklaanystävänä pidän kaikesta äklömakeasta). En kuitenkaan ole pettynyt tähän pussiin. Tiesin jo ennalta violetin olevan pahanmakuinen, joten se ei tullut mitenkään yllätyksenä. Näitä tulee kalasteltua ehkä irtokarkkilaarista. Itse pussia en ehkä ostaisi kuitenkaan uudestaan. Annan kuitenkin kolme karkkia.